torstaina, marraskuuta 15, 2007

My style?

Nyt tulee pitkä teksti ilman kuvia, joka korvaa koko viikonlopun, jolloin en kirjoita luultavasti mitään. Maanantaihin! (Tai sunnuntaihin) Adios!

Minkälainen on sinun tyylisi? Mihin se perustuu? Mitkä ovat lähtökohdat tyyliisi? Miksi juuri se tyyli kiehtoo sinua? Mitä muut ajattelevat tyylistäsi?

Vaikeita kysymyksiä ainakin minulle. Minkälainen on tyylini? Tuohon en oikeasti edes osaa vastata. Tavallinen vastaus:

"No ihan normaali. Ei mitään rajoja rikkova" Voi ekana tulla monen mieleen, niin myös minun, mutta minusta jokaisen tyylissä on joku pieni juttu, mitä toisella ei ole. Huivit, korut, asusteet, meikki, vaatteet, värit , mitkä vain! On vaikea määrittää omaa tyyliä vain yhteen lokeroon. Ainakin minun tyylini kuuluu varmasti moniin eri lokeroihin. Tyyliini on sekoitettu klassisuutta, hippimäisyyttä, poppimaisuutta, ihan normaalia H&M linjaa, paaljon yksityiskkohtia ja asusteita.

Tyyli on jokaisen oma asia. Oman tyylin löytäminen voi kestää kauan, koska joskus tykkää jostain muusta ja joskus jostain aivan muusta. Usein miettiessä, mitä laitan huomenna päälle on yleisin vaikea kysymys. Sitä miettiessä miettii varasti: "Voinko laittaa tän? Eihän tää sovi! Mitä muut ajatteelee?" Näin ei saisi minusta ajatella. Ajatelkoon muut mitä lystää, minä pukeudun niin kuin pukeudun. Piste.

Tässä ote toisesta blogistani, terapia blogistani. Teksti kertoo siis tyylistäni ja laajemmin kuvaa mielipidettäni tästä asiasta. Lukekaa, jos kiinnostaa:

On joskus vaikea olla vain oma itsensä.

Joidenkin tiettyjen ihmisten parissa yrittän olla jotain niin hienoa, vaikka todellisuus olisi karu ja harmaa. Joidenkin seurassa vedän usein taas niin suurta omaa showta, että joskus joutuu häpeämään sen jälkeen. (Lippuja voi ostaa Lippupalvelusta kello yhdeksän jäkeen) Silloin olen MINÄ isolla ämmällä. Lopuksi kuitenkin taas nauretaan. Onneksi minun showt kaikki ottaa vitsillä. Tapahtuneen jälkeen ei enään edes muisteta mitään. (Niin on siis tarkoituskin) Joidenkin seurassa olen vaisu ja ujo, vaikka oikea minäni on villi, rauhaton ja hullu.

Kirjaimellisesti. Hullu, joka kertoo niin tyhmiä vitsejä, ettei kukaan ymmärä niitä, mutta silti nauravat sille, kun minä nauran omille jutuilleni. Loppujen lopuksi jokainen nauraa toisten tyhmällä naurulle, joka kuulostaa norsun itkemiseltä.

Viikon tavoitteeni on pysyä minuna ajattelematta muita.

Joskus mietin, mitä muut ajattelevat pukeutumisestani tai tyylistäni. Ei, näin juuri minä en saa ajatella, minä, joka äsken kirjoitettiin niin helkkarin isolla ämmällä, mutta heti muuttui pieneksi ämmäksi, niin pieneksi kuin pikkuruinen hiiri pitsimekossaan tanssii balettia aamuyöllä.
Jos jotaikin nyt kiinnostaa millainen tyylini on niin sen resepti tulee tässä ja nyt: (Varadu pelottavan kutkuttavaan pläjäykseen)

Tyylini on siis rennon löysä, joskus tavallisen talliaisen asiallinen mustavalkoisineen neuletakkineen, jotka ovat yleensä liian beisikkejä. (:D) Joskus taas hippimäisen rauhallinen ilman mitään ideaa.

Tähän siis tarvitset: Muutama hippusellinen sekavuutta ja pari kourallista kirkkaitten värien kirjoa. Desi tai kaksi huumoria ja yksityiskohtia. Puolitoista teelusikallista itsevarmuutta ja pienet korkokengät, joiden korko alkaa kulua uhkaavasti. Kenkien kuuluu olla sellaiset, joilla liukastuu helposti koulun käytävillä.

Kiehauta kattilassa nopeasti, varo, ettei pala pohjaan. Sen jälkeen kaada kakkuvuokaan ja paista kahdessa sadassa muutaman kymmenen minuuttia. Vahdi, ettei tule reunojen yli. Kannattaa laittaa folio päälle oman turvallisuuden vuoksi.

Tarjoillaan jääkylmänä virallisten pomojen pikkujouluissa höystettynä virallisella pontikalla, joka kuitenkin tulee huomenaamulla ylös, niin kuin minun tyylinikin.

Joskus oma napa on kaunein napa! (Joskus sanan voit korvata, vaikka aina sanalla niin kuin minä teen.)(Olen itserakas, tiedän rakkaat anonyymit!)

2 mielipide(ttä):

Anonyymi kirjoitti...

Kiva juttu. Mikä tuon terapia blogin osoite on? : D

Rosa kirjoitti...

anonyymi: No voi kiitos. Täytyy miettiä, viitsinkö paljastaa :D