keskiviikkona, joulukuuta 05, 2007

Joulu on taas, joulu on taas...

Niinpä. Joulu on taas, valitettavasti(ko)? Sinänsä rakastan joulua ja perinteitä, mutta toisaalta en tiedä rakastanko vai vihaanko jouluvalmisteluja ja lahjojen ostamista. Odotan jo sitä, että saa pukea siistit vaatteet ja läheteä koluamaan sukulaisia, koristella kuusi, avata ne ihanat paketit ja samoin antaa. Syödä jouluruoka, katsoa joulurauhan julistus ja käydä saunassa. On myös niitä juttuja joista en pidä...

Kotona juuri se äiti, joka pelaa koneelle niin usein, että oikein hirvittää aloittaa joulupuuhastelut (=sisältää siivouksen lattiasta kirjaimellisesti kattoon!)

Minulle se olisi hyvä. Saisin vihdoin lojua konella enemmän. Paitsi, että en. Äiti pakottaa minutkin siivomaan, puunamaan, pyyhkimään pölyjä tai edes leipomaan kymmenen kiloa pipareita ja torttuja. Katsokaa, sukulaisille myös. Se on se antamisen ilo...

Toisaalta, onhan se kiva sitten viettää joulu puhtaassa kodissa kun kaikki kimmeltää puhtauttaan, eikä yhtäkään lika tahraa näy mailla halmeilla.

No entäs sitten ne joululahjat. Nuorempana tein aina listaa, että tämä ja tämä pitää saada, ai kato, toiki on kiva. Haluun tonki, ja ton, ton ja ton. Viime vuonna huomasin, etten jaksa edes tehdä toivelistaa.(Okei, oonhan mä sen jo tänne väkertäny, mutta en mä sitä vanhemmille antanu.. Oikeesti!) En kehtaa enään pyytää mitään keneltäkään. Rahastan vanhempiani muutenkin aina liikaa joka ikinen kuukausi ja sitten vielä kehtaisiin pyytää joululahjojakin. En nyt sentään niin materialisti vielä ole...

Joululahjojen osto on minulle aina ennen ollut se suosikki homma joulun valmistelussa.
Olen sinkoillut edellisinä vuosina päivästä toiseen eri kaupoissa metsästäen lahjojen isovanhemmille, vanhemmille, sukulaisille, tuttaville, kavereille, tuttujen puolitutuille myös, mutta en enään jaksa.

Olen tähän mennessä ostanut vain muutaman lahjan perheenjäsenille. Tiedän, kannattaisia aloittaa ajoissa, muuten tulee taas kamala stressi. Tuttu juttu. Mutta kun ei tiedä mitä ostaisi, kenelle ja mistä, rahaakin on jälleen niin kamaln paljon käytettävissä. Ei Liisa eikä Matti, taikka Pirkko ole koskaan asunut kukkarossa. Varsinkaan se Matti.

Onneksi meidän luokan tytöt, jotka tunnetaan piheydestä tehdää se tuttu juttu, että jokainen ostaa yhden lahja, ne viskataan säkkiin ja otetaan sieltä itsellen yksi. Piheyden huippuja...

Mutta yhdelle kaverille on ainakin pakko ostaa, koska tiedän, että hän on ostanut minullekkin, joten en voi ollan antamattaa myös hänelle. On noloa, jos joku on ostanut minulle lahjan, mutten ole ostanut hänelle lahjaa. Taidan ostaa vielä toisellekkin, ja ehkä vielä sille yhelle... (nimimerkki: kokemusta löytyy jälleen)


<3:llä Rosa, joka hautautuu nyt köksän kirjan uumeniin

Tulipa sekava postaus... Anteex raxu poxut <3
Huh mikä kieliasu jälleen... Pistetään väsymyksen piikkin ;)

0 mielipide(ttä):