sunnuntaina, helmikuuta 17, 2008

Maailman ihanin asia...

Tylsyydeni keskellä päätin kirjoittaa ("kattavan") postauksen maailman ihanimmasta asiasta...

...Itsestäni.

Olen siis tyttö. Kuten arvata saattaa. Asun pk-seudun tuntumassa n. 50 km. päässä ah-niin-ihanasta-Helsingistä. Rakastan kotikaupunkiani yhtä paljon, kun jokaista vaate kappalettani, koska tämä on tarpeeksi lähellä, mutta kuitenkin ihanan kaukana Helsingistä.

Käyn peruskoulun seittämännettä vuosiluokka ja voin sanoa, että olen perfektionisti. Koulunkäynti on lähellä sydäntäni. En vain osaa vihata koulua. Siis, miksi vihata paikkaa, josta saa tietoa tulevaisuudelle ja ilmaista ruokaa? Sen verran tyhmä kuitenkin olen, etten tätä tajua. Eräs poika puolinen kaverini kuvailikin minua opettajien nuoleskelijaksi, hei, mitä sitä ei kymppien eteen tekisi? :D
Mainitsinkin, että olen perfektionisti, sen lisäksi olen feministi, realisti, toisinaan optimisti ja joskus pessimisti, idealisti ja valitettavasti myös materialisti ja itserakas. Aivan, tätä kaikkea olen. Toisinaan minua sanotaan täysin hulluksi, joskus kehutaan. Joskus...

Harrastan tällä hetkellä vain kuoroa. Eli, käytän ääntäni paljon. Monet kaverini sen tietävät, koska en ole hiljainen, päin vastoin. Elämänhaluinen ja kova ääninen tyttö, jota vihataan tai rakastetaan. Välimaastoa ei ole.

Harrastan myös valokuvaamista, joka on aina ollut lähellä sydäntäni. Vasta viimeisin vuoden sisällä olen oppinut katsomaan maailmaa kameran linssin läpi. Kuvaan sellaisia asioita, mitä muut eivät kuvaa. Tahraa seinässä, tauluja tyhmistä kulmista sun muuta. Rakastan sitä tunnetta, kun olen löytänyt täydellisen paikan kuvata.

Olen ennen harrastanut show-, sekä hiphop tanssia ja pianon soittoa. Kaikki ne olen lopettanut, enään vain laulan, koska rakastan sitä.
Rakastan laulamisen ja kuvaamisen ohella myös kolmanneksi rakkainta harrastustani, shoppailua. En voi tietää parempaa terapiaa, kuin shoppilu. Muistan, kuinka vuosi tai kaksi sitten olin saanut matikan kokeesta huonon numeron ja kun lähdin shoppailemaan asia unohtui heti ja tulin paljon paremmalle tuulelle. Todistus siitä, että shoppilu rentouttaa.

Tyylini on sanalla sanoen: hullu. Käytän paljon värejä ja yksityiskohtia. Tästä johtuen yksi päivä kauluspaidassani roikkui joulupukki koriste.. Kaverini taas kuvaili tyyliäni yhdellä sanalla erikoiseksi. Hyvä, että ei sentään tavalliseksi. Sitten olisin loukkaantunut. Kerään paljon katseita ja saatan huudella koulussa ihmisille "Moi!", vaikken tuntisi koko ihmistä. Hullu, mikä hullu.

Rakastan: raikasta ulkoilmaa, juuri leikatun ruohon tuoksua, suklaata, shoppailua, sisutamista, Marianne karkkeja, valokuvaamista, muotiblogejen lukemista, pukeutumista, pitkään nukuttuja arkipäiviä ja kiireettömiä viikonloppuja, jolloin on aikaa valmistautua kunnolla.

Vihaan: sadesäätä, hikoilemista, rahojen loppumista, kalan hajua, kissoja ja koiria, koska niistä lähtee karvaa ja paskaa puhuvia ihmisiä.

En muuttaisi elämässäni mitään. Elän päivän kerrallaan ja tiedän, että kuolen joskus, olen sujut sen asian kanssa. En pelkää kuolemaa.

Pidän itseäni ja kaikkia muitakin kauneina ihmisinä, koska jokainen ihminen on omalla tavallaan kaunis. Pyysin kaveriani kuvailemaan minua yhdellä lauseella, vastaus oli tällainen: " Rosa on erityisen itserakas, koska.. no, kaunis ihminen.." Tää kuvaa mua paremmin kun hyvin..

Ehkä tää riitti musta nyt tällä kertaa. Jaksoikohan kukaan edes lukea?

2 mielipide(ttä):

runway kirjoitti...

moi! kävin laittamassa sulle sähköpostia:)

Rosa kirjoitti...

runway: Pommitin takaisin ;)