keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008

Onko rikkaus olla rikas?

Onko tästä blogista tulossa kovaa vauhtia asiateksti-blogi?
No, oli miten oli, blogini on minun, kirjoitan mistä lystään.
Nimettäköön tämä nyt sitten vaikka muotiasiateksti-blogiksi. Aamen.

Mutta takaisin pinnalisuuteen.
Otsikon kysymys on minusta naseva. Jos olet rikas, oletetaan että olet onnellinen ja sinulla on kaikki hyvin. (Anonyymeille tiedoksi: En puhu sitten itsestäni!) Mutta onko se niin? Onko hienoa olla rikas? Onko se leuhkimisen aihe? Onko rikkaus olla rikas?

Minusta ei.

Helpottaahan raha toki elämää huomattavasti, mutta ei se kuitenkaan ole elämän tärkein asia. Hyvä työ, jolla saa tarpeeksi ja elääkseen rahaa riittää minusta vallanmainiosti. Onhan tietty hyvä omistaa jotakin sukan varressa, mutta minusta riittää, että rahaa on tarpeeksi.
Ei tarvita monia ylimääräisiä tonneja, jotta ollaan onnellisia ja varmasti on hyvä elämä ja kalliit vaatteet yllä.

Rikkaus ei tuo onnea, se tuo tavaraa ja tyhjemmän lompakon, sekä vingutetumman visan.

Tunnen itse jonkin verran "rikkaita" tai osuvammin sanottuna, suurempi tuloisia, mutta en nyt siis tarkoita miljoonäperijöitä, kuten Parisia tai Olseneita.
Suurempi tuloiset saattavat näyttää, että elämä on ihanaa ja kaikki on hyvin, mutta on heilläkin onegelmia, ehkä jopa enemmän kuin normaali tuloisilla. Onhan toki mm. koululaisia, joilla koulu menee hyvin ja rahaa piisaa, mutta enemmän ainakin itse tiedän koululaisia, joilla rahaa piisaa ja koulu menee päin sitä itseään.
Jotkut ovat ylpeitä suurista rahamääristään, jotkut taas yrittävät piilotella asiaa, etteivät joutuisi suosioon sen takia. He eivät halua, että kukaan tietää, että isä ansaitsee kuukausittain enemmän, kun koulun köyhempien vanhemmat yhteensä.

En itse ymmärrä rikkaiden ihannointia. Itse en ole koskaan ollut "rikas", mutta aina on rahat riittänyt, olen elänyt normaalisti. Tietysti joskus vähän vähemmällä rahalla, joskus taas isommalla summalla kahisevaa.
En tarvitse tämän enempää rahaa. Saan lähes kaiken mitä tarvitsen (Okei, uutta kameraa en edes kehtaa pyytää iskältä.)
Pärjään vallanmainiosti noin 40 euron kuukausirahalla. Tietysti, jotain pieniä poikkeuksia lukuunottamatta...

Miksi ihmiset valitsevat ystävänsä rahasummien perusteella? "Tolla on rahaa, haluun olla ton kaveri." Tai: "Toi on ihan köyhä, menkööt muualle!"
Näin ihmiset yleensä luokitellaan.
Miksi?
Eihän suuri summa taskussa kerro, onko ihminen mukava ja oikeasti sellainen, jonka kaveri haluat olla. Se, että rikaalla lapsella roikkuu kädessä Louis Vuitton ja jalassa Lacostet ei tarkoita, että tämä henkilö olisi mukava ja sinunlaisesi.
Gossip Girl on tästä mainio esimerkki. Jenny, ah_niin_hyvän_näköisen_ Danin sisko kaveeraa Blairin kanssa vain siksi, koska Blair on rikas ja piireihin kuuluva. Näin oletan. Ja miksi Jenny haluaa tulla Blairin ystäväksi? Jotta kuuluisi piireihin!

Mua ei kiinnosta koulumme piirit, olen Minä ja jos mun seura ei kelpaa sellasena kun oon niin voi voi, sitten juttelen vaikka mielikuvituskaveri Paavon kanssa!
Kiitti, Rosa kuittaa!

2 mielipide(ttä):

Tomikoo kirjoitti...

Juuri eilen luin psykologian kirjasta että raha ei tuo pitkäaikaista onnea. Esimerkiksi lottovoittajat ovat kahden vuoden päästä aivan yhtä onnellisia kuin ennen voittoa.
Usein raha tuo muuta kuin onnea, ihmiset ovat kateellisia ja jotkut oikeasti voivat olla jonkun seurassa vain rahan vuoksi - outoa touhua. Rahaa on myös saatava jostain, se tulee töistä ja monissa varakkaissa perheissä vanhemmat ovat todella paljon töissä ja lapset yksin kotona.
Yhden tuttuni perhe on todella varakas, kotoa löytyy jokapäiväinen taloudenhoitaja, uima-altaat talo on 500 neliötä. Raha ei ole ongelma, mutta lapsien onnellisuus oli. Tämä tuttuni on sanonut että olisi pienenä mielummin ollut köyhä kuin että omia vanhempia näki vain illalla kun he tulivat töistä. Taloudenhoitaja ja jatkuva rahatulta ei korvaa vanhempien antamaa rakkautta.

Rosa kirjoitti...

tomikoo: Oon sun kanssas samoilla linjoilla. Olen itse toisinaan myös onnellinen, etten ole kovin rikkaasta perheestä.
Olisihan se kurjaa, että tuntisi taloudenhoitajan paremmin, kuin vanhempansa... Raha toki auttaa elämää ja antaa tiettyjä rikkauksia, mutta myös vastuuta. Muistetaan tää! ;)

(Taisi muuten toi sun kommenttis olla blogihistoriani pisin tässä blogissa nähty kommentti, kiitos siitä! :) )