lauantaina, kesäkuuta 14, 2008

Minusta on tullut mamis

Olen alkanut ajatella. Se on ihan uutta. Olen alkanut miettimään, miltä näytän ja mika kamalinta, mitä muut ajattelevat. Tää ei oo tervettä. Mun pitää löytää itteni uudelleen (jotenkin klisheetä?)

Yritän joka päivä vaatteita valitessa hokea päässäni: "Sä pukeudut itteles, et muille. Et välitä siitä, mitä muut sanoo. Oo aito." Silti sisimmässäni aina vilkaisen valitsemaani asukokonaisuutta miettien: "No mitäköhän sekin tästä ajattelee... Onks tää nyt vähän liikaa?" Yritän vain siirtää tälläiset ajatukset syrjään ja kerätä viimeisetkin itsevarmuuden rippeet ja marssia talosta ulos keräämään katseita.
Tämä on ainoa keino saada lisää itsevarmuutta. Pukeutua niin, kuin ei toisten kuvittelisi pukeutuvan. Meidänkin koulu on niin pieni, että jokainen tuntee toisen, ainakin ulkonäöltä. Reilun 300 ihmisen näkeminen päivittäin ja moneen kertaan (ei toki näin lomalla, but you got it?) pistää aamuisin miettimään, että voinko mä laittaa tälläset vaatteet? Pitkiin katseisiin vastataan pitkillä katseilla, näin mä aina ajattelen.

Mulla on oma tyyli ja oon ylpee siitä. Kannan tyylini niin hyvin ja itsevarmasti kun vain voin, arkailematta. Kävelen pää pystyssä kohti uusia haasteita, eli toisia ihmisiä. Jos olen epävarma vaatteistani yritän olla vähän "syjemmässä", pois ihmisten silmistä. Se harmittaa minua. Haluan olla varma ja kulkea ihmisten ohi. Keräämällä vaikka halveksuntaa. Jos minä viihdyn vaatteissani ja näytän sen myös muille on muiden katsottava vain perästä.

Iski purkaus kohtaus.

Kurkatkaas Jennyn ihana synttäriarvonta tästä!

0 mielipide(ttä):