torstaina, heinäkuuta 31, 2008

Loikkaus J:n yli

Syysmuotia jälleen luvassa. Aakkosissa hypättiin J:n yli, joten vuoron saa K ja täysin uusi suunnittelija tuttavuus minulle: Kriss Van Assche. Vaatteet ovat hienoja, mutta taas liian väritöntä. Vaatteet ovat miehekkäitä puvuntakkeja ja -housuja, erikoisia takkeja ja toki: sukkahousuja. Neuleita ja nilkkureita. Tää on mun makuun. Olisi vielä vähän lisää väriä niin olisi täydellistä!

kuvat style.com

Mitä pidit tästä? Kyllä vai ei? -Kyllä. Tuo takki toinen vasemmalta olisi ihana, ehkä vähän sadetakki ja jätesäkki tyyppinen, mutta ihanan erikoinen!

Tänään ei varmaan ole muuta luvassa, vietän päivää luultavammin Serenassa. Huomiseen!

keskiviikkona, heinäkuuta 30, 2008

Syksystelyä

Juuri kun on tullut ne helteet (jotka muuten lähtevät yhtä nopeasti, kun tulivatkin. Perjantaina täällä sataa nimittäin 8 milliä VETTÄ! Viikonloppuna ei paljon vähempää...) on mua alkanut kiinnostamaan jo syksy. Olen henkeen ja vereen kesä ihminen, mutta joka vuosi on kiva kun syksy saapuu. Silloin rauhoitutaan, ollan enemmän kotona ja eletään arkea kaiken kiireen keskellä.

Syksy tulee vastaan vaatteissakin. Aamulla kouluun polkiessa tuntee jo viiman hupparin läpi ja tietää, että huomenna pitää laittaa takki ja hanskat. Silloin on syksy. Eniten odotan ehkä sitä, kun saa vetää päälleen ihanan ja lämmittävän neuletakin ja kääriytyä siihen syksyn koittaessa.
Hyvänä kakkosena tulee kaulahuivit ja syyskengät. Ah. Vannoinko muka jo kesän nimeen?

kuvat, hm.com/fi

Mikä on sinun lempi vuodenaikasi? Odotatko jo syksyä?

Lakko


Aina haastoi blogissaan kaikki, jotka karkkilakko haasteen uskaltavat ottaa vastaan. Ja minähän tartun jokaiseen haasteeseen! Eli, nyt alkoi karkkilakko ainakin joksikin aikaa. Olen nimittäin maailman suurin herkkuperse, joka syö kaikkea makeaa, jos vain on tarjolla. Leivokset, kakut, karkit, keksit, limut. Eli kaikki, jotka sisältävät liian paljon sokeria ja rasvaa.
Sallin itselleni lakon aikana kyllä kaikki muut; keksit, limut, murot, purkat, pullat, leivokset... Niillä saan vähennettyä karkinhimoani. Tästä tulee vaikeaa. Raportoin teille kaikki retkahtamiseni tai melkein retkahtamiset. Ihanne aika olisi jonnekkin joulukuulle, mutta olen takuuvarma, että aikasemminkin retkahdan.
Muutkin jotka uskaltavat, saavat haasteeseen tarttua! ;)

tiistaina, heinäkuuta 29, 2008

I, Iceberg

Syysmuodin ABC, vuorossa kirjain I. Meinasin jo ohittaa tämän kirjaimen, mutta löysin täysin uuden suunnittelijan, Icebergin. Olenko täysin sivistymätön paska, kun en tiedä tätä, vai onko Iceberg joku uunituore juttu? No, oli miten oli.
Olkaapa hyvä:

Aika kaksiväristä. Punamustaa. Toisaalta todella hienoa, mutta jotenkin liian pelkistettyä. Kokomusta ei vieläkään pure syksyllä. Punainen tosin on suosikki syysvärini. Tosin, voisi olla asteen tai kaksi lämpimämpi. Jotenkin malliston maskuliinisuus on todella ihanaa, mutta liian selvälinjaista ja yksitoikkoista.

Muista:

  • Värikkäät nilkkurit/saappaat
  • Mekot
  • Poolot
  • Musta
  • Punainen
  • Maskuliinisuus
  • Yksinkertaisuus
  • Yksivärisyys

Kyllä vai ei?
-Kyllä ja ei. Jokin puree, mutta ei kuitenkaan. Tykkään ja en tykkää. Entäs sinä?

Bloggari pukeutuu

Tämä tulee nyt päivän myöhässä, mutta no can do.
Bloginpitäjä on alle kaksikymppinen neito söpön tyylinsä kanssa Länsi-Suomesta.
Tämän henkilön tyyli on aivan erilainen kun omani, mutta silti, ja juuri siksi saan ideoita ja inspiraatiota tytön pukeutumisesta ja varsinkin vaatteiden yhdistelemisestä.
Hänen tapansa yhdistellä asusteita vaatteisiin on jotain käsittämätöntä. Tyttönen on bloggailut jo reilun vuoden, eikä loppua näy. Hyvä niin. Blogilistan mukaan tilaajia on 836, mutta eihän se anna kuin suuntaa blogin lukijamääristä. Itse lösin blogin joskus kaaaaun aikaa sitten, en enää oikeastaan muista mistä ja miten. Uskoisin sen tapahtuneen jonkun toisen blogin komemnttiboxin kautta. Kuten useimmiten.
Ja moni jo varmasti arvasikin, vuoron saa SALLA!
Toppi- H&M
Neuletakki- BikBok
Kaulakoru- Kalevala
Korvikset- Ibero
Farkut- Mango
Peeptoet- Zara
Söpön hempeät värit saavat kivasti vähän potkua farkuista, joita ei Sallan päällä kyllä useasti näe. Tämä on yksinkertaisuudessaan kaunis, söpö hopeakoru on mielestäni tarpeeksi asusteiden saralta. Itsekin metsästin tuota toppia aikoinaan, mutta luovutin, kun lähimmästä (Jumbon) hooämmästä olivat loppuneet. Niitä sinisiä oli enää jäljellä. Kokoa L... Ja itsellenihän tuommoinen asukokonaisuus ei sopisi, ei millään! Näyttäisin joltain kaheksan kymppiseltä mummolta, jolta Salla ei siis todellakaan näytä! :)
Mekko- Ellos (I'm in löööv!)
Laukku- Mulberryn Bayswater
Vyö- 2ndhand
Rannekorut- Indiska/Josefssons
Kengät- Vagabond
Sallan käyttämä värimaailma on mitä ihanin. maanlaheiset ja useimmiten lämpimät värit, turkoosi ja toki muutkin piriste värit luovat Sallan tyylistä juuri näin ihanan.
Alan vakavissani harkitsemaan mekkojen käyttöönkäyttöä.
Enemmän Sallan vaatteista ja muusta voi lukea täältä :
http://muotijatrendit.blogspot.com. Samasta osoitteesta on kuvat ja vaatteiden alkuperätkin napattu.

Päivänasu ja vielä vähän valitusta

Tämä blogi alkaa olemaan täynnä "Sori, on muutto ja jalkakivut ja sitäjatätäjatota sejase postaus tulee sillonjasillon, lupaan." -lorinaa. Nyt se saa loppua. Postaukset tulee silloin kuin tulee.

Video- ja bloggari pukeutuu postauksista sen verran, että yritän ainakin ton bp:n saada tehtyä tänään. Videopostausta luvassa loppuviikosta, kun saan lisää henkareita kaikille vaatteilleni ja jaksan ne vielä tangolle ripustaa.

Käväisin äsken pikapikaa Siwassa ostamassa ruokaa ja jätesäkkejä päälläni oli ne vaatteet, jotka löytyivät enää tästä asunnosta. Kuvakin on ehkä maailman huonoin, koska eihän tuosta näe yhtäkään vaatetta kunnolla! Paidastakin olisi yksi neppari enemmän kiinni, jos en olisi huomannut yhden nepparin puuttuvan, kun kotiin tuon kuljetin joskus viikkoja sitten. En ole muuten esittellytkään tätä vielä :
Paita / Stocker (jim&jill, miesten osasto)
Shortsit / kirppis
Helmet / mamman vanhat
Vyölaukku / isän vanha
Aurinkolasit / Lindex

Päivän hämäys meikki toimi näin : Arskat naamalle ja huulipunaa vähän huulille. Eikä kukaan tiedä oikean pakkelin määrää!

Arvatkaa miten paljon asu maksoi itselleni? 4.95!

maanantaina, heinäkuuta 28, 2008

Jalat huutaa hoosiannaa

Osallistukaapas Mintun maanantai arvontaan!
Näin tänään ystäväni Annan. (terkkuja) Molemmat oltiin aika jalkapuolia ja käveltiin molemmat klonkaten, oikeaa jalkaa perässä raahaten. :D Istuttiin ensin jonkin aikaa yhdessä kahvilassa mussuttaen pullaa ja mokkapalaa. Sit käytiin muutamissa kaupoissa, yhtäkään vaatetta en ostanut! Saa onnitella. Kerran kyllä meinasin sortua Lindexin poikienosastoon. Ois saanu ihania printti teepparita 3.95, mutta tiesin, etten kuitenkaan käyttäisi niitä. Kun tiemme erosi (kuulostaa todella dramaattiselta...) kävin katsomassa, millä dösällä pääsen kotiin ja kappas, aikaa seuraavan dösän lähtöön oli ruhtinaaliset 35 minuuttia, joten en keksinyt kirppari kierrosta parempaa tekosyytä käyttää aikaani. Mukaani tarttui kirpparilta nämä :
Laukku, 2e. "Merkiltään" Fi-gi bags. Ei sano minulle mitään.
tennarit, 50snt. Oikealta väriltään sähkönsiniset.

Ja Citymarketista ostin kynsilakan ja kajalin :

(Laatu aivan järkky!)
Lakka on Mavalan Milky, kajali Lumenen Nature Code sarjan sävy 12 peach

Kuvat on laaduiltaan täyttä ulostetta, koska kamerasta oli paristot lopussa ja otin kuvat kiireellä.


Loppuun vielä pieni taidepläjäys. Kuva otettu Lapin reissun tulomatkalla. Valot on musta ihanat. Kuvaa ei siis ole muokattu.

Se bloggari pukeutuu osa tule EHKÄ huomenna, koska mun jalat on aivan sairaan kipeet ja huutaa jo nukkumaan. Tämäkään postaus ei ole kovin siisti.

Rakastan

Minttu haastoi blogin lukijat kertomaan kommentilla asiat, joita rakastaa kesässä. Päätin vastata haasteeseen blogissani, koska komentistani olisi tullut tuhottoman pitkä.

Eli asiat, joita rakastan kesässä:

  • Mansikat
  • Aurinko
  • Aurinkolasit
  • Auringonotto
  • Bikinirajat
  • Uiminen
  • Ilmaistapahtumat kuumalla helteellä
  • Shoppailua aleissa
  • Ihanien vaatteiden löytämistä, kenkiä, laukkuja, vöitä, huiveja... Listaa voisi jatkaa esim. lehtiin.
  • Vilvoittavaa kesätuulta, joka ei palele
  • Sateen jälkeistä ruohon tuoksua
  • Monttuisia hiekkateitä
  • Kaupunkielämää
  • Huoletonta pukeutumista
  • Shortseja
  • Pimeneviä kesäiltoja kaveriporukalla
  • uusia blogituttavuuksia sateen keskellä
  • Rentoja ihmisiä
  • Kahvittelua lähi kahvilassa keskellä ihmismelua
  • Muiden ihmisten tuijottelua ikkunan läpi

Lista loppuu tähän, vaikka voisi jatkaa vielä monella kohdalla. Ehkä jatkan joskus toiste.

peeäs, tämän viikkoinen bloggari pukeutuu osa saattaa siirtyä huomiselle. Tämä tulee ajastettuna, enkä tiedä, milloin olen taas koneen ääressä. Tämän viikon aikana se kuitenkin julkaistuu. Lupaan!

sunnuntaina, heinäkuuta 27, 2008

Bloggaminen helppoa?

Muutto on alkanut kovalla tempolla. Muutto minun tapauksessani on vaatteiden laittoa uuteen vaatehuoneeseen (!) ja terassillamme löhöilyä rintsikoissa ja shortseissa auringon oton merkeissä. Muuten olisin enemmänkin tehnyt, mutta en tällä koivenpirulla oikein voi mitään kantaa. Siis, en kanna jaloilla. :D Huomenna saamme pakettiauton käyttöön kolmeksi päiväksi ja alkaa isojen huonekalujen siirto. Tiistaina viedään varmaan sängyt, jänskää nukkua uudessa kodissa. Ajattelin ensi viikolla tehdä videopostauksen vaatehuoneestani. Kiinnostaisiko? Ehkä ei, mutta teen sen silti.

Noin vuosi sitten blogi oli minulle blogi, hauska harrastus. Puolisen vuotta sitten blogistani oli jo kehittynyt elämäntapa ja hauskaakin hauskempi harrastus. Nyt blogi on minulle elämä, vaikken koskaan olisi niin uskonut. Olen huomannut joissan muissakin blogeissa, että kirjoittajan blogi on hänelle tärkeä ja että sen eteen nähdään vaivaa. Vaivannäkö näkyy pitkissä ja tarkasti kirjoitetuissa postauksissa ja siisteissä kuvissa.

Bongasin tämmöisen kommentin Honey Junkien blogista

"Noora sanoi...
Harmistuin hieman tästä postauksesta, joka sinäänsä kyllä on varsin ihana ja kaunis. Kyllähän blogaaminen on helppoa, jos tarvitsee vain klikata itsensä Garance Doréen blogiin ja kopioida sieltä ranskalaisbloggarin itse ottamat kuvat. Sulatan kyllä eri lähteistä poimitut kollaasit ja lehtijuttuskannaukset, mutta eikö tämä mene hieman liikaa pelkän kopioimisen puolelle? Ilmaisit toki lähteen ihan selkeästi, ehkä olen vain tiukkapipo."


Postauksessa HJ oli laittanut Garance Dorén blogista löytyneitä kuvia ja kertonut ihailevansa ranskalaisten tyyliä. Kommentti oli kuitenkin asiallinen, eikä mielestäni loukkaava.
Minulla iski heti tämä lause silmään ja vähän hämmästyinkin: "Kyllähän blogaaminen on helppoa, jos tarvitsee vain kilikata itsensä Garance Doréen blogiin ja kopioida sieltä ranskalaisbloggarin itse ottamat kuvat"
Minusta bloggaaminen ei tänäpäivänä ole helppoa. Niin kuin HJ:kin Nooran kommenttiin vastasi.
Blogin kirjoittamisen parissa saattaa kestää parista minuutista pariin tuntiin + taustatyö. (Tämän tekstin kirjoittamiseen meni reilu tunti)
Taustatyöhön kuuluu itselläni ainakin inspiksen keruu (24h/7), kuvien otto, niiden muokkaus ja lataaminen blogiin (joka kestää joskus tolkuttoman kauan!) ja jutun suunnittelu etukäteen. (Jos kyseessä on esim. bloggari pukeutuu osa tms.)
Kirjoittamisen jälkeenkin yleensä oikoluen ja muokkaan tekstiä vielä jonkun aikaa. Tämä silmä ei kuitenkaan aina bongaa niitä kaikkia kirjoitusvirheitä, joten kieliasut eivät ole kovin kauniita vaikka oikoluenkin tekstejä.

Blogien tasokin on nykyään niin korkealla, ettei blogattavia aiheitakaan ole helppoa aina keksiä, jos ei halua saada anonyymi pataljoonaa blogiinsa "Taasko sä matkit tätä ja tätä bloggaaja, senkin ämmä, keksisit omia juttuja." -kommenttejen kanssa.
Omaan blogiin pitäisi kuitenkin saada sen verran hyviä juttuja, jotta lukijoiden mielenkiinto kestäisi tulla toistekin. Siihenhän ainakin suurin osa bloggareista pyrkii. Siis pitää lukijat kiinnostuneina ja tyytyväisinä. Blogi tekstejä pitäisi tulla suh´koht usein, kuvat pitäisi olla hyvä laatuisia ja niitä pitäisi olla paljon, kirjoitusvirheitä ei saisi olla ja tekstien pitäisi muutenkin olla täydellisiä.

Bloggaritkin ovat vain ihmisiä. Ihmisiä, joilla on varmasti (ja toivottavasti) muutakin elämää, kuin blogi. Elämää, joka itselläni ainakin on toisinaan hyvinkin kiireistä, kokeiden täyteisiä ja sosiaalisia suhteita täynnä. Yritä siihen sitten johonkin väliin työntää blogi. Blogi, jota pitäisi päivittää parikin kertaa päivässä. Välillä tämä on helppoa. Lomalla, kun sataa ja on yksin kotona. Silloin saattaa tulla neljäkin postausta yhdessä päivässä. Ei ehkä niin asiapitoisia, mutta jotain käsin kosketeltavaa sitten vuosienkin päästä.

Miksi sitten uset blogittomat kommentoijat luulevat blogien pidon olevan "helppoa"? Veikkaan se johtuvan siitä, ettei sitä ole mainittu missään. Kukaan ei ole voivoitellut, että voi voi, kun tää on niin vaikeeta ja raskasta tää blogin pitäminen. Siksi kukaan blogiton ei tiedä, miten paljon (ainakin itse) rehkin blogin eteen. Vaikkei se aina postauksissa välttämättä näy. Blogittomat näkevät blogeissa vain sen, joka heille näytetään. Blogin pitäminen on kivaa. Onhan se. Joskus ihan helkkarin vaikeaa ja raskasta.

Ulkoasu asiaa

Kuten huomata saattaa, ulkoasu on muuttunut hieman enemmän kenkämäiseksi. Ulkoasun minulle nikkaroi Nomppa, kun oikein kauniisti pyysin. Ja tästä tuli IHANA. Kiitos Nomppa vielä kerran. Mitä mieltä TE olette uudesta ulkoasusta?
Ulkoasun vaihtuessa kyselyt vastauksineen hävisi, mutta kiitos teille, jotka siihen vastasitte. Yli 50 vastausta ylempään kyselyyn on huima määrä, eikä 34 ääntä toisessakaan huonosti ole. Kiitos! Ylivoimaton ykkönen suosikki kategorioista oli Bloggari pukeutuu ja enemmän haluttiin juttua päivänasuista. Niitä olen aika lailla ladellut, kesällä nyt lämpimien säiden voiton jälkeen ne eivät ole olleet teeppari + shortsi yhdistelmiä kummoisempia. Lupaan niitä enemmän sitten, kun syksyn kylmyys alkaa taas voittaa kesä auringon. Voin tietysti laittaa teille kesäasutkin, mutta ne eivät oikeasti ole erikoisia. Vähemmistö halusi julkkiksista kertovia juttuja, niistä en itsekkään oikein välitä. Aika moni tykkää pohdiskelu teksteistä ja Syysmuodin ABC jutuista. Niitä varmasti tulossa lisää. Piakkoin sivupalkeista löytyy taas uusia kyselyitä!

Peeäs, joko vielä tänään tai viimeistään huomenna on tulossa ainakin yksi ajastettu teksti.

peepeeäs, nettiyhteys saattaa mennä itselläni huomenna poikki sen muuton takia, mutta viimeistään keskiviikkona on sekin asia taas kunnossa.

lauantaina, heinäkuuta 26, 2008

Nämä tarvitsen nyt

Otsikko on huono. En tarvitse MITÄÄN, haluan vain. Listaan kuitenkin jotain tuotteita, joita tarvitsen/halun ennen koulun alkua.

1. Uusi penaali
-Perus jokavuotinen ostos. Yksikään vanha ei käy, sen pitää olla uusi. Kuulostakoon miten materialistiseltä hyvänsä, näin se on aina olult ja tulee aina olemaan.

2. Pillifarkut
-Väristä en vielä tiedä. Tumman harmaat olisi kiva. Samoin sellaiset tavallisen farkun väriset ja vähän kulutetut. Alesta mieluiten.

3. Uusia lyijytäyte kyniä
-Koulu ostoksia nämäkin. Ei varmaan tarvitse selittää enempää?

3. Paksu neule
-En oikeastaan välttämättä tarvitse ennen koulun alkua, mutta syksyn aikana kuitenkin. Väri voisi olla joko ruosteen punainen tai ruskea. Metsästetään.

4. Kannettava tietokone
-Tämä on oikeastaan äidin lupaama. Sovittiin keväällä, että jos todistuksen keskiarvo on ysi tai enemmän niin saan sen. Keskiarvo oli sen tasan 9. Ensi viikolla pitäisi hommata.

Melkein murtunut jalkapöytä

Tänään vietin päivääni lähi uimalassa loikoillen auringon alla. Vihdoin se kesä taisi tulla! Sieltä kotiuduttuani aloitettiin vähän muuttoa. Tai siis, kyllä noi dinosaurusten aikana syntyneet olivat sitä jo päivällä aloittanut, mutta itse helpin vasta kuuden jälkeen. Enkä kyllä kauaa helppinyt, kun portaita alas tullessani tipahdin muutaman portaan ja jalka taittui niin, etten pysty sillä astumaan. Epäiltiin jo jalkapöydän murtuneen, kun varpaat kuitenkin heilui, eikä niihin koskenut. Lääkäri kuitenkin totesi epäilyt pelkiksi epäilyiksi ja antoi röntgenissä käynnin jälkeen 1600mg kipulääkkeitä ja kepit siksi aikaa, että turvotus ja kamala kipu ovat lakanneet. Nyt sitten päivittelen täällä ruudun toisella puolella jalka atk-pöydän reunan päällä niska hiessä. (Kirjaimellisesti)
Eli postauksen siitä matkastani saatte sitten, kun jaksan kaivaa kamerani jostain alakerrasta, siirtää ne koneelle, muokata, ladata ja kirjoittaa koko jutun tänne. Eli sitten, kun lääkkeiden vaikutus lakkaa ja jalalla voi edes astua. Siihen asti, MORO!

Päivitykset eivät välttämättä lopu, jos pystyyn edes silmät ristissä koneella istumaan. Stay Tuned, kulutetusti.

Takana yli 1000 kilometriä

Tiedättekö, että Suomessa on paikka nimeltä Aska ja Askan perä. Tästä väännettiin vitsiä koko meno- ja tulomatkan ja väännetään varmaan vielä pitkään. Jos ette tienneet, saatte onnitella itseänne, nyt tiedätte.

Tänään ajettiin yli 1000 km ja ajoon meni noin 14h. On aika outo olo. Tuntuu vieläkin, että istuisi autossa, vaikka kotona ollaan oltu jo noin kolme varttia. Näin yöllä univelkaisena ja autossa 14h istuneena on hieman vaikea selittää mitään edes järkevän kuuloista, saatikka mitään järkevää. Tänään vielä myöhemmin päivälle kunhan olen herännyt väännän teille matkastani postauksen. Kiitos muuten hirmu paljon kaikista kommenteista tän viikon aikana, niitä oli ihanan paljon. Vastailinkin jo kaikkiin, joten, jos vastaus kiinnostaa, käykää kurkkimassa. Nyt saunan kautta nukkumaan.

Päivänasut eivät ole olleet viikon aikana oikein kuvauskelpoisia ja aika vähän niitä on tullut kuvattuakkin. Useat päivät ovat kuluneet lökärit med joku paita, mitä nyt olen sattunut matkaan pakkaamaan.

Postausta tulossa ehkä joskus 12h päästä. Jos olen vielä silloin järjissäni.

perjantaina, heinäkuuta 25, 2008

Vähän novellin tynkää

Illan ”yhdet” venyivät yön pikkutunneille ja lopulta peti kutsuu vasta kuuden maissa. Tosin, ilman lämmittävää kainaloa, tällä kertaa.
Aamulla herätessä suussa on paska maku, niin paska, ettei vesikään muuttanut asiaa lainkaan. Silmät seisovat päässä, kuin olisi huumeita vetänyt ja muisti oli katkennut sitten puolen yön. Hiukset sotkussa ja meikit levinneenä pääsen sängystä, kovasta sellaisesta ylös, menen kylpyhuoneeseen, katson itseäni peilistä ja irvistän. Hampaat ovat olleet pesemättä eilis aamun jälkeen. "Yök", pääsee suustani.

”Olikohan se viimenen sittenkin liikaa?” kämppikseni Saija, kavereiden kesken vain Sale oli hiipinyt kylpyhuoneen ovelle nilvimään. Saija on fiksu. Niin helvetin fiksu, että osaa lopettaa ajoissa. Ennen, kuin on nolannut itseään maailman, eli lähi pubin silmissä. Saija kittasi eilen illalla viimeiset jo ennen kymmentä, muistaakseni. Ja ennen kymmentä otetut eivät olleet muuta, kuin siideriä, muistaakseni. Kirkkaisiin tämä fiksu likka ei koske -hän jättää ne minun kaltaisille ihmisille. Minä kun ei osannut lopettaa ennen valomerkkiä, enkä vielä silloinkaan.
Minä, joka tottelen kamalaa nimeäni Sari, mutta kutsutaan minua vain Ässäksi, niin kuin S, niin kuin Sari. Ok?

”Ei hemmetti, tänään on se työhaastattelu! Enhän mä voi tän näkösenä ja -hajusena sinne mennä!”, muistin ja Sale katsoi minua ilmeellä no senkin urpo, oisko kannattanut eilen sitä miettiä. Ehkä olisi. Nyt on jo myöhäistä. ”Soita sinne ja sano, että oot kipeenä, kyl ne hiffaa ja antaa toisen ajan.”, Sale lohdutti. ”Ehkä se on parasta.”, vastaan ja kaivelen kännykkääni laukusta. Sitä ei löydy. ”Jos fooniis etit, niin lahjotit sen eilen jollekkin japskille, joka oli eksynyt porukastaan ja löytänyt tiensä baariin. Yritit vokotella sen, mutta se ei ymmärtänyt suomea, eikä kyllä englantiakaan”, Sale valoitti ja tarjosi omaa puhelintaan. Otin sen vastaan mitään sanomatta ja näpyttelin puolimuistista puhelinnumeron, jonka tiukka nutturpäinen jakkupuku muija oli Sossusta antanut.
Numerosta vastataan, esitän asiani, linjan toisessa päässä ymmärretään, kun esitän vähän yskäistä ja niiskutan luuriin. Antavat toisen ajan ylihuomiseksi. ”Jes!” huudan heti, kun olen sulkenut puhelimen viimeisen niiskauksen ja yskänpuuskan jälkeen. ”Ylihuomenna puol 11, muistuta huomenna, etten lähe baariin. Tää on tärkee keissi, mun on pakko saada se duuni.” Sanon Salelle, joka omistaa meidän asunnon ja on ihanan ymmärtäväinen noissa jutuissa... Vuokra-asioissa, tarkemmin ilmaistuna. Olen sille kahden kuukauden vuokrat pystyssä ja duuni olisi nyt enemmän kuin tarpeen. Edellisestä paikasta sain kenkään johtuen mun ”huonoista elämäntavoista, jotka häiritsevät työntekoani” oli pomo sanonut ennenkuin piti palauttaa työpuku. Ihme niuhoja. Kyllähän nuoret ihmiset nyt juhlii. Pitäis sitä vähän enemmän ymmärtää!
Ylihuominen koittaa. On perjantai 13. päivä, mutta jaksan uskoa, että olen pian Citymarketin leipähyllyjä täyttämässä. Toivotaan parasta.

On niitä parempiakin kirjotettu... Mielipiteitä, kiitos! :)

Psst: Tällähetkellä olen varmasti jo tulossa kohti kotia, ehkäpä vielä tänään (tai realistisesti sanottuna huomenna) voin luvata jotain postausta ei-ajastuksella. Jotain matkakuvia sun muuta matkakertomusta luvassa. Stay tuned. Tai älä ookkaan, jos ei kiinnosta. :D

torstaina, heinäkuuta 24, 2008

Leffa-arvostelu : Signs

Viime viikolla kun äitini ja isäpuoleni kävivät Prismassa he eivät tuoneet mukanaan pelkkää ruokaa, kuten tavallisesti. He olivat ostaneet elokuvan, joka on hyvin outoa ja erikoista. Elokuva oli Signs.

Viime maanantaina katsoimme elokuvan ja voin sanoa, että se on yksi parhaista, joita olen koskaan nähnyt.
Elokuva kertoo entisestä papista, Graham Hessistä, (Mel Gibson) jonka vaimo on kuollut auto-onnettomuudessa. Onnettomuuden johdosta Graham on menettänyt uskonsa Jumalaan ja luopunut papin virastaan.
Kaupunkilais elämä lasten kanssa on vaihtunut maalaiselämään ja maissien vilejlyyn veljensä Merrilin (Joaquin Phoenix) kanssa. Eräänä aamuna veljekset havaitsevat pellolla suuria symmetrisiä ympyröitä.
Aivan, kuin ne muodostaisivat jonkun koodin. Heidän pelto ei ole ainoa, jolle on ilmestynyt peltokuvioita. Ympäri maailmaa tulee havaintoja kuvioista. Kuviot ovat liian täydellisiä ja niitä on liian paljon ihmisten tekemiksi. Pian alkaa tapahtua ja perhe lukittautuu kotiinsa. Ihmiset alkavat nähdä oudon näköisiä olentoja, jotka tappavat ihmisiä myrkkyruiskeella.

Elokuva oli mielestäni HYVÄ. Alku tuntui ehkä hieman sekavalta, mutta kun oivalsi tiettyjä seikkoja tajusi, mitä tulee tapahtumaan.
Tässä leffassa oli niitä kaikista kamalampia kohtia ne, kun on hiljaista ja tietää, että kohta tapahtuu jotain, jossa kuuluu kiljua, mutta ei tiedä, että mitä ja milloin. Joissain kohdissa leffa oli vedetty vähän lapselliseksi ja oli menty vähän yli, mutta kokonaisuus oli erinomainen ja loppu onnellinen.
Näin käy, kun luopuu uskosta ja Saatana koettelee.
Uskovaisena on niin paljon helpompaa.
Leffan tiedot:
Valmistusvuosi : 2002
Kesto : 102 min
Ohjaus : M. Night Shyamala
Pääosissa : Mel Fimson ja Joaquin Phoenix
Jos olet vailla illanohjelmaa kavereiden kanssa. Valitkaa tämä elokuva, sammuttakaa valot ja kääriytykää viltin alle.

keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2008

Viime keskiviikon ostokset

Varmaan ihmettelette, miksi nyt vasta tulee viime viikon keskiviikon ostokset. Syy on yksinkertainen. Olen tehnyt tämän postauksen viikko sitten ja päättänyt ajastaa tämän niin, että teksti julkaistuu minun ollessa jossain päin Pohjois-Suomea. Luultavasti ollaan nyt Pyhä tunturilla valetamassa jollekkin tunturille tai sitten istutaan tulikuumassa autossa matkalla jonnekkin.

Eli viikko sitten tein pikaisen kaupunki kierroksen, johon kuului lähi kirpputori/kierrari, Suomalainen Kirjakauppa ja Anttila.

Lakanat <3

Ja tässä ostokset:

  • Kaksi levyä; The Ramones: Subterranean Jungle ja Rolling Stones: More Hot Rocks. Anttilasta. Tarjous kaksi levyä 15e. Normaalisti näistä olisi tullut noin kolme kymppiä.
  • Espanjalainen juttu- kirja, jossa on nuorten kirjoittamia novelleja. Kirjoittaja Leena Leskinen. Tarjouksessa 3.ooe, normaalisti ollut 23.ooe
  • Kahdet arskat joltain seitkytluvulta, I suppose. Yhteensä hintaa 1.2o, Kirppari.
  • Ihanat mummojenkengät, 1.ooe, sama kirppari. (toim.huom. ihanat mummo"korot" ja kultaiset koristeet, en voinut vastustaa kiusausta!


Ihmisten värisoiminen

Usein istuessani esim. jossain kahvilassa tai muussa paikassa, jossa näkee selkeästi ulos katselen ulkona kulkevia ihmisiä. Mietin heille elämän: Minne he ovat menossa, mitä tapahtui eilen, mitä he syövät, mikä heidän nimensä on, jne. Luokittelen ihmiset myös värin mukaan. Olen ehkä vähän lokeroiva, mutta minusta se on kivaa. Vaikken varmasti osu yhdenkään ihmisen kohdalla täysin oikeaan. Ei se ole tarkoituskaan.

On myös ihmisiä, joista näkee, mikä heidän nimensä on. Esim. kaikki Villet näyttävät ihan Villeiltä ja kaikille ohikulkeville ihmisille keksin jonkun nimen. Nimen, jolta he mielestäni näyttävät.

Tässä lista niistä väreistä, millä usein luokittelen:

  • Sininen = ihminen, joka on vähän "hiiri", pukeutuu sinertäviin/beigeihin vaatteisiin, on vaalea hiuksinen ja omistaa siniset silmät ja vähän pyöreät kasvot.
  • Musta = esim. bisnesnainen. Tiukka ponnari, musta jakkupuku, siisti meikki jne. Steriili?
  • Vaaleanpunainen = nainen, joka on puketunut valko-vaaleanpunaiseen. Tykkää ruusuista ja muista kukista. On "söpö".
  • Pinkki = yleensä p15515, mutta pinkki käy myös leidehin. Tarvitseeko enempää edes selittää?
  • Harmaa = mies, jolla on hieno auto, geelihiukset, puku ja solmio. Steriili- sana sopii myös tähän.
  • Valkoinen = ihminen, (mies tai nainen) joka on vaaleisiin pukeutunut ja "enkeli" tyyppinen kasvoista.
  • Keltainen ja oranssi = pirteä ja hymyilevä henkilö, joka käyttää värejä pukeutumisessaan ja vaikuttaa itsevarmalta kävellessään selkäsuorassa.
  • Ruskea = perustyyppi. Eli sitä farkut + huppari + tennari kansa.
  • Punainen = räsikyvä persoona, joka pukeutuu ehkä vähän yksinkertaisesti, mutta kuitenkin tyylikäs.

Kuulostanko hullulta? :D

Kuulostaako mikään väri omalta? Itse luokittelen itseni kelta-oranssi-ruskea-punaiseksi.
Mikä on oma coctailisi?

tiistaina, heinäkuuta 22, 2008

"Etkö tiedä, että minä olen täällä se paha muija"

Kuka arvaa/tietää, kenen suusta tuokin lause on tullut? Se voisi olla minun sanomani, mutta ehei, en ole täällä se paha muija. Paha, tai pahin muija on Blair Waldorf. Tuo lause kuuluu tuolle naiselle ja se lause kuului viime jaksossa. Ekan tuottiksen vikassa jaksossa. Eikä, pitääkö mun oottaa syksyyn!?!?! Ei, voisin kattoa netistä, mutta eihän siinä ole mitään ideaa enää... Eihän?

Mitäköhän se nyt juonii?

Nykyajan naiset, tai muijat, ovat hyvin, hyvin ilkeitä. Tunnen muutaman tapauksen ja välillä käy sääliksi. Sääliksi sitä, että miksi he käyttävät aikansa muiden asioihin ja varsinkin, muiden asioiden pilaamiseen, kun heillä itselläänkään ei aina niin kovin hyvin mene.

Naisilla on vain niin kova tarve näyttää, että kyllä he pystyvät. Kyllä he pystyvät pilaamaan toisten elämän ja tuntemaan itsensä kunigattariksi.
En mene sanomaan, että itse olisin joku kiltteyden perikuva ja rakastaisin lähimmäistäni, kuin itseäni. Minäkin kettuilen ja järjestän välillä toisille hankaluuksia ihan tahallani. Enhän olisi nainen, jos en niin välillä tekisi. Ja useimmiten nautinkin siitä. Pakko myöntää.
Mielestäni se on sama asia, kuin miehillä auton kiillotus, jotta naapurit kadehtisivat, kuin meillä naisilla näyttää minä_tiedän_mitä_teit- ilme vastustajalle. Se on kai jotaikin naiseuden todistamista saada toinen pyytämään polvillaan armoa. Kai siinä tuntee itsensä jotenkin ämmäksi.

Useimmilla naisilla se ei edes tunnu missään. Suurin osa naisista nauttii siitä ja tekee sitä säännöllisesti todistaakseen itselleen ja muille, kuka se onkaan se paha muija. Kun joku luulee olevansa voitolla hyökkään tämä paha muija esiin koulukodin esitteen kanssa, kuten viime tiistaina. Odotan GG:ssä sitä päivää kun Blair herää, eikä enää halua olla se paha muija, mutta en usko sen tapahtuvan ainakaan vähään aikaan.

Tunnetko sinä pahoja muijia? Mitä ajattelet heistä ja heidän ämmämäisyyden todistamisen haluista?

maanantaina, heinäkuuta 21, 2008

Bloggari Pukeutuu

Hehe, kylläpä nämä viikot vierivät... Nyt tulee jo kolmas Bloggari Pukeutuu- osa, eli on kolme viikkoa siitä kun HJ aloitti tämän ja viikko siitä kun Minttu sai vuoron esittäytyä. Kenen vuoro on nyt? Kuka pääsee tämän postauksen päähenkilöksi?


Tämä neitokainen omistaa samankaltaisen blogihistorian, kuin minä. Aloitetaan Vuodatuksesta ja siirrytään joidenkin kuukausien päästä Bloggeriin.
Se, kuinka tähän blogiin olen joskus muinoin, melkein vuosi sitten eksynyt on hieman hämärän peitossa. Se kuitenkin oli jo silloin blogin alkutaipaleella Vuodatuksen puolella, mutta tarkkaa ajankohtaa on mahdotonta mennä sanomaan. No, väliäkös tuolla. Bloggari kirjoittaa sopivalla tempolla. Lähes jokapäivä putkahtaa tuutista jotain ulos. Joskus saattaa kulua kaksi päivää, mutta hyvää kannattaa aina odottaa! Ainakin tämän blogin kohdalla pitää tämäkin väite paikkansa. Ken muuta väittää... *näyttää kieltä ja irvistää*

Bloginpitäjä on siis naishenkilö Savon rajan Pohoospualella.
Neito omistaa kuvien perusteella saman pukeutumiskaavan, kuin minä:

Asussa saa ja pitää olla väriä, mutta ei samaa väriä
"peräkkäin". Eli ei samanvärisiä sukkiksia, kuin hame, tai samanväristä paitaa,
kuin panta. Vaan, samanväriset sukkikset, kuin paita ja samanvärinen alaosa,
kuin kengät ja asusteet. (Tajusitteko mitään?)

Vuorossa siis.... *jännitysmusaaaaaaa*
IA!



  • no se persikkahame #second hand
  • polvisukat #Indiska
  • toppi #H&M
  • neule #Zara
  • tossut #H&M
  • vyö (joka muuten löytyy ihka ensimmäisestä kirpparilöytöpostauksesta vuoden takaa!) #second hand
  • elefanttirintakoru #second hand
  • rusetti #second hand

  • Tästä asusta pidän valtavasti. Tuo hame on suloinen ja aivan ihanan värinen, sekä mallinen. Tässäkin asussa toimii tuo värit kerroksittain- ohje. Hame ja norsu ovat samanväriset, samoin paita ja sukat. Minusta se toimii loistavasti. Ja mustan neuletakin kanssa natsaa rusetti, sekä kengät. Ihailtavaa pukeutumista tosiaan! Ei voi muuta kun ihastella.

  • mekko (alla t-paita) #Gina Tricot
  • ruusu #H&M
  • sukkikset #Lindex
  • kengät #H&M

  • Kerroksineisuus senkun vaan jatkuu. Todella söpö tuo nappimekko. Ja nuo kengät! Oh My... Siis tämä asu koostuu kahdesta (okei, kolmesta,) vaatekappaleesta, kengistä ja yhdestä asusteesta ja silti tämä ei näytä tylsältä ja "vähältä". Päinvastoin. Tälläisiin asuihin ei muuta tarvita.

    Ian pukeutuminen on aivan erilaista, kuin omani. Minä EN käytä hameita (paitsi sitä kivipestyä <3,>

    Vaatteiden tiedot ja kuvat; http://sadekaari.blogspot.com

    sunnuntaina, heinäkuuta 20, 2008

    H, Hermés

    Syysmuotia luvassa taas. Aakkosissa edetään jo H:ssä, joten luvassa Herméksen käsitys tulevasta syksystä, kuvat teille tarjoilee style.com, silvousplait vaan:


    Värimaailma ei ole hääppöinen. Ruskeaa hieman eri sävyissä ja mustaa. Kuviot ovat aika kiekuramaisia etno-tyylisiä, myös väreiltään. Kuvioita löytyy niin laukuista, kuin kengistäkin. Hameita, pitkiä takkeja, sekä housuja näkyi ehdottomasti entien. Jopa nahkahame ja palanahkaa! Kuka uskaltaa, kuka ei. Itse en.
    Itse en tähän syttynyt, vähän liian syksyistä ja synkkää. Enemmän väriä saisi olla minun makuuni. Koko musta ei innosta syksyn synkimpinä päivinä.

    lauantaina, heinäkuuta 19, 2008

    Lumene Sun Defence Suojaava Aurinkovoide (spf 45)

    Tuotearvostelussa Lumenen aurinkovoide. Suojakertoimella 45. Alla oleva teksti on otettu lumene.fi sivulta. Tekstissä kerrotaan voiteen vaikutuksista, sekä käytöstä.


    "SUN DEFENCE Suojaava Aurinkovoide SPF 15 (toimii myös spf 45)

    Lumene aurinkovoide vartalolle antaa turvallista ja tehokasta suojaa auringon vahingollisia säteitä vastaan. Helposti imeytyvä, silkinpehmeä aurinkovoide on vedenkestävä. Tuotekoko 200 ml / 6.8 FL.OZ.

    Vaikutus: Keskivahva aurinkosuoja vartalolle. Kattava UVA/UVB -aurinkosuoja auttaa ehkäisemään ihon pigmenttimuutoksia, ennenaikaista vanhenemista sekä ihon palamista.

    Käyttö: Levitä aurinkosuojavoidetta puhtaalle iholle noin 30 min. ennen auringonottoa. Lisää voidetta säännöllisesti, erityisesti uinnin jälkeen."

    Tämä puteli on tullut osaksi perhettämme Cittarin Lumenen osastolta, jossa yli 20 euron ostoksesta sai valita tämän tai sateenvarjon. Päätös ei ollut vaikea. Itse olen tätä kerran käyttänyt ja arvostelenkin sen mukaan.
    -Voide haisee kamalalta!
    Se haisee samalta, kuin suurin osa Lumenen tuotteista.
    -Se antaa suojaa.
    -Mutta sen läpi ei rusketu... Ainakaan minä.
    -Puteli on sopivan kokoinen.
    -Ja vedenkestävä.
    Osallistukaas Nompan arvontaan! ;)

    perjantaina, heinäkuuta 18, 2008

    Perus päivä

    En saa jostain käsittämättömästä syystä siirrettyä kuvia koneelle, ei voi mitään. Päivä oli ihan perus tylsä. Ei mitään hääppöistä. Vähän kaupoilla käyntiä sun muuta, ei mitään nimettävää. Päivänasukin oli aika perus: Korkeevyötäröiset farkut med valkonen teeppari, jossa on pinkkejä ja keltaisia korkokenkiä. + keltaset avokkaat. Aika tylsä, eiks joo?

    Huomisesta lähtien blogista löytyy yksi postaus / päivä, joten nyt sanon teille jo heipat, huomenna lähetään kohti Laplandii viikoks. Toivottavasti säät sallii, vaikka alkuviikoks on kyllä luvattu sadetta. "Ei ne säätiedotteet pidä aina paikkansa" sanoisi joku optimisti. Mutta jos tiedoitteet lupaa aurinkoa, ei voivotella ennusteiden totuudenmukaisuudesta mitään. Optimististä ajattelua. Ja minähän en ole optimisti.
    "Siellä sataa, ehkä. That´s it. Ei sille sitten voi mitään. Kivaahan se olisi, jos ei sataisi, mutta se ei ole mun päätettävissä." vastaan optimistisesti ajatteleville hörhöille.

    Hei, vielä viimeset pakkaukset ja mansikoiden syönti jajajaja.. sitten untenmailla.

    PSSST : Jättäkääs mulle paljon kommentteja viikon aikana! Ja kanssa sisar- ja veli bloggarit: Ette saa päivitellä hirveesti! Mulla on kauhee lukeminen kaikissa blogeissa sitten viikon päästä! ;)

    torstaina, heinäkuuta 17, 2008

    Ilkeät anonyymit, katoava luonnonvara?

    Muutama blogi onkin miettinyt jo ääneen, että onko ilkeät anonyymit oikeasti hävinneet blogimaailmasta vai ovatko he vain heränneet siihen, että heidän kommenttejaan ei oteta kuuleviin korviin?

    Olen miettinyt tätä itse jo jonkin aikaa, mutta ihan oman turvallisuuden takia pitänyt turpani kiinni. Omalla turvallisuudella tarkoitan anonyymi hyökkäystä. Nykyään blogeissa (varsinkin muotia, ulkonäköä ja muita esteettisiä asioita käsitteleviä blogeja) näkyy vähemmän ilkeilyä anonyymiyden takana, mutta näin ei ole ollut aina. Itsekkin olen joskus saanut osakseni ilkeilyä, jonka olen joskus ottanutkin itseeni, kunnes olen tajunnut, ettei se hyödytä. Anot haluavat vain loukata toisia kaunistelematta, usein myös ilman järkevää syytä. Joten sinä bloggari siellä, jonka blogi on nyt anojen hyökkäysten kohteena: Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Voi olla jossain määrin vaikeaa, mutta ei niillä anoilla ole tunteita, näytä, ettei sullakaan ole! ;)

    Joissakin asioissa on hyvä ja oikeastaan parasta sanoa asiat suoraan, kaunistelematta. Minusta sen voi tehdä monella tavalla. Otetaanpas esimerkiksi tyttö nimeltä X, joka esittelee blogissaan uuden hameen. Lukija haluaa kertoa suoran mielipiteensä hameesta, hän ei tykkää siitä pätkän vertaa eikä sen malli hänestä sovi X:lle. On monia tapoja tuoda tämä julki.

    1. tapa on yleisin: "Toi hame on ihan järkky, miten voit käyttää tota!!!!! Toi ei sovi sulle ollenkaan, HYI! Ois tollekkin rahalle ollu varmasti muutakin käyttöä!"
    2. tapa on minusta järkevämpi: "Minusta tuo hame ei ole ehkä parhain valinta. Omaa silmääni se ei miellytä, mutta joillekkin sopii."
    1. tapa on käytetympi varsinkin suosituimmissa blogeissa. En vain ymmärrä syytä. Anonyymillä on tarve tuoda oma kantansa julki, joka on ihan OK, mutta saako anonyymit jotain kiksejä toisten haukkumisesta ja loukkaamisesta? Anonyymit hoi, olisi kiva kuulla!
    On siinäkin oudot mielihalut. No, meitä on moneen junaan lähtijöitä. Anot voisi jäädä asemalle.
    Kommentin kirjoittamista ja varsinkin julkaisemista voi miettiä kahdesti, jos teksti on samankaltaista, kuin ensimmäinen kohta. Kriittisen kommentin antaminen on toki aina hyvästä missä asiassa tahansa, mutta kriittisen ja epäkohteliaan raja on usein häilyvä.
    Kumpaa tapaa suosit itse? Kummanlaisia kommentteja on mukavampi saada?
    Voin arvata vastauksenne.
    Toivon, ettei kukaan ota tätä itseensä, tämä on taas omia purkauksiani, joita haluan tuoda muillekkin julki.
    Ja anot, olen valmis hyökkäykseenne, antaa palaa!

    Päivänasu -17072008

    Paita / Lindex
    Neule / Äidin
    Housut / KapphAl
    Sukat / Öööh. Prisma?
    Helmet / Kirppis
    Kynvilakka / Mavalan Juicy

    Tänään näytin siis tältä, kun kävin poliisilaitokselta hakemassa kuvallisen henkilökortin. Se nainen siellä oli outo... Istuin tuoliin, tervehdin ja esitin hakevani kuvallista henkilökorttia. Nainen istui siinä hetken ja kysyi millä nimellä se oli. Kerroin nimeni ja nainen lähti hakemaan korttiani. Sieltä tultua hän laittoi sen naamani eteen, otin sen käteeni, kiitin ja sanoin heipat. Eikä se sanonut mitään. Tuntui vähän huonolta palvelulta...

    Tänään on isän synttärit ja nyt on lahjakakkuni uunissa. Annan hänelle siis oma tekemän tiikerikakun. Eipä mulla muutakaan tullut mieleen. Vielä pitäisi väsätä jonkin moinen kortti. Aikaa on alle puolituntia.. Eli, askartelemaan.

    En välttämättä ehdi tänään muuta postailla, pitää pakata ja tehdä niitä ensiviiikonkin postauksia. Joten, huomiseen!

    keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008

    Laukun rikkaampana

    Lammas lakanat vaihdettu lehti lakanoihin. <3

    Tämän laukun äiti löysi kellarista ja kysyi minulta: "Tekeekö tällä mitään? Heitetäänkö pois?" "HULLUKO SÄ OOT, EI TODELLAKAAN! ANNA MULLE!" vastasin.
    Ja taas olen laukun rikkaampi. Tämä on kuullemma yli kymmenen vuotta vanha. Se on pieni, PIENI. Sinne mahtuu just mun lompakko, eipä sitä muuta shoppailemaan lähtiessä tarvita. Täydellinen.
    Mitäs tykkäätte uudesta pikkulaukustani?

    PikkuMyy

    Innostuin lakkaamaan kynnet Mavalan Juicy lakalla. Se näyttää muuten pullossa enemmän oranssihtavalta, kuin kynsissä.
    Innostuin ottamaan pari kuvaa, jossa näkyy tuo kynsilakan sävy, Pikku Myy nutturani ja Ian ihana korvis, jonka olin ilmoittanut edellisessä postauksessa päivänasuun, mutta se ei näkynytkään siinä. Pinkki pacman korvis. <3

    Hius kiehkura

    Itselaukaisin on ystäväni

    Suosikki kampaukseni tänä kesänä on ehdotommasti tiukka ja korkea Liten-My kampaus. Naamapaita on viime talven ale-löytö silloin, kun halusin löytää naamapaidan. Se oli ihan must. Ja aika pilkka hinnalla se löytyikin. Lindexiltä muistaakseni noin kolmen euron hinnalla. Nyt toista kertaa päällä.


    Paidan kaverina toimivat nämä:
    Heh, takana näkyy huoneeni ja muutto laatikoita ...

    Musta t-paita alla / Stocker
    Mustat farkut / H&M
    Koru / KapphAl
    Korvis / Ia design
    Korvis / Pieces
    Paita / Lindex

    + Ulos lähtiessä päälle heitän luultavasti marjapuuron värisen neuletakin.

    Näistä tykkään nyt


    Näistä tykkään nyt- jutun idea on löytää asukokonaisuus, josta löytyy juttuja, joista tykkään. Tuo kuva on forever21.com:ista ja toimii minusta hyvin.
    Leveät lahkeet ovat vielä sellaisia "öö..." kysymysmerkkejä. En omista yksiäkään, mutta ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa. Joillekkin ne sopivat, itsestäni en ole niinkään varma.
    Mutta tykkään niistä silti!

    tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

    (ennakko)luulot narikkaan!

    Olen oikeasti todella ennakkoluuloinen ihminen ja siksi tämä haaste Sallalta on oiva! Tästä saisi tehtyä vaikka kuinka pitkän, mutta karsin ennakkoluuloni minimaaliseen top vitoseen, eli listaan niitä ennakkoluuloja, joita olen joutunut perumaan blogini ja muiden blogien myötä.


    1.Paita ei saa olla housujen sisässä!
    -Tämä varmasti johtuu lapsuusajoista, kun jokainen vaate oli tungettu sukkisten sisään talvisin. No, einpä enää allekirjoita tätäkään. Housujen sisällä oleva paita tuo vaihtelevuutta itselleni.
    2.Jos haluaa pukeutua hienosti, on omistettava satkuja. Köyhä ei saa mitään!
    -Tämän varjolla joskus ajattelin, että enhän mä VOI näyttää hyvältä, kun rahaakaan ei ole nimeksikään. Mielestäni näytän hyvältä, se riittää. Pienellä rahalla saa vaikka mitä. Kympilläkin saa ale aikaan vaikka mitä!!
    3.Sellaisten henkilöiden vaatteet, joihin en itse voisi pukeutua on täyttä roskaa eikä inspaa ollenkaan!
    -Pyh pah! Mm. Tuhlaus, Frances ja Irene&Saga ovat hyviä esimerkkejä!
    4. Korkeavyötärö on ihan mummojen juttu!
    - No onpa ahdasmielinen lausahdus! Näin ajattelin vielä noin vuosi sitten, kun Hesari juttu oli tekeillä. "EI IKINÄ MULLE MITÄÄN KORKEAVYÖTÄRÖISTÄ!", ajattelin. Nyt on korkeavyötäröiset pokät ja mamin kivipesty hame, joita jopa käytän!
    Mummoko? -Joskus seittämänkymmenen vuoden päästä, ehkä.
    5.Minä en ole rohkea pukeutuja ja muutenkin olen täysin surkea vaatteiden yhdistelijä.
    -Näin olen joskus muinoin ajatellut. Itsetuntoni on ollut lähellä nollaa joskus. Silloin, kun ainoa tyttöjen vaate sai olla farkut ja huppari. Jos niin ei pukeutunut sai katseita nenänvartta pitkin. Nyt olen mielestäni paljon rohkeampi ja itsevarmempi. Ja sehän tuntuu kivalta!
    On myös jotain mielipiteitä, joita on tullut blogien myötä varastoon, tässä muutamia:
    -Punainen ei sovi minulle.
    -Turkoosi taas sopii.
    -Turha olla mitään muuta kun on.
    -Kommentoijat ovat aina ihania ja joko positiivistä tai kriitiikkiä antavia henkilöitä.
    -Hameet ovat kamalia vilauttelijoiden unelmia.
    -Valkoiset leggarit ovat kauheita!
    ym.ym.ym.ym.ym.ym.ym.ym.ym.ym.ym.ym.ym.ym.ym

    Etsin inspiraatiota

    Mulla alkaa olla jo aikamoinen paniikki.
    Lauantaina automme suuntaa kohti Lappia ja matka kestää viikonpäivät. Sinä aikana postausten määrä vähenee huomattavasti. Saattaa olla, että jopa kokonaan. Sitä en salli! Aikaa minulla on siis yhteensä kolme ja puoli päivää tehdä koko ensiviikon postaukset + tietysti näinä päivinäkin postauksia. Ajattelin yrittää saada jokapäivä edes yhden postauksen ulos, mutta pahalta näyttää. Nopealla matikalla seuraavina neljänä päivänä pitäisi yhteensä saada kirjoitettua noin 15 kirjoitusta. Sehän olisi helppoa, jos ideoita virtaisi, kuin Niagarassa vettä. Eli toisin sanoen, ispiraatio on miinuslukimilla...
    Mä kuolen !
    Muutamia kirjoituksia olen saanutkin jo väkerrettyä, mutta että seitsämän neljässä päivässä ja näiden päivien tekstit. Huh huh. Aika näyttää, kuinka paljon saan kirjoitettua, mutta älkää hätääntykö te vähäiset lukijat, tänne kyllä tulee jotain höttöä ensi viikolla!

    Mä selviän tästä voittajana, tapahtu mitä tapahtu.
    Lapista tulessa alkaa se hiivatin muutto ja silloin ainakin on jonkinmoinen tauko, koska nettiyhteys saattaa olla käden ulottumattomissa muutamia päiviä. Mutta elokuun alussa ainakin skarppaan ja jatka bloggailua entiseen malliin.

    Mielenterveyslääkkeitä, kiitos. Tai inspiraation puuskatkin kelpais.

    Materialististä

    Ostin paripäivää sitten Lindexiltä pari heräteostoksiksikin kutsutta ostosta. Kaksi t-paitaa. Molemmat olivat valkoisia, toisessa oli keltaisia ja pinkkejä korkokenkiä ja toisessa musta ja tummanharmaa viivat. Molemmat maksoivat 14.95€ - 70%, eli hintaa jäi yhteensä noin yhdeksän euron verran. Kuvia ehkä myöhemmin tänään, tai huomenna.

    Kotiuduttuani keskustasta parin kaverin seurasta sain kuulla äidiltä perus-settiä:
    "Taasko sä oot ostanu vaatteita? Minkälaisia? TEEPAITOIJA, TAASKO!?!?!?!?!?!?! Mä en kyllä anna sulle enää koko kesänä yhtään rahaa. Sä oot kyllä varmasti sairas. Toi ei oo enään normaalia."
    Joidenkin korvaan tuo saattaa vähän särähtää, mutta itse olen jo tottunut siihen. Saarnan kuultuani repäisen pussi käteeni, suuntaan huoneeseeni, vikkaan paidat kaappiini ja hyökkään koneelle sanomatta mielipidettäni asiasta. Ei se hyödyttäisi mitään. Oikeasti.
    Mutta eilen asia ei jäänyt tähän. Päästyäni huoneeseen ja yksin jäädessäni vierähti hetki ja äiti tuli huoneeseen. Ainoa asia, jonka hän halusi tietää oli:
    "Ostatko sä vaatteita sen takia, että sä saisit jokapäivä jotain blogiin laitettavaa?" Vastasin: "Voi kuule... EN!" "Onko shoppailu sulle sama kun meille tupakointi? Ootko sä riippuvainen?", äiti jatkoi. "No vähän niiku.", vastasin lähinnä vain siksi, että äiti jättäisi jo rauhaan. Ajatukseni pysähtyi. Äiti lähti huoneesta ja aloin ajattelemaan asiaa.

    Voiko olla totta, että MÄ olen riippuvainen muutamista t-paidoista?
    Voiko olla totta, että mä meen kauppaan ja löydän ihania t-paitoja ja en vaan voi jättää niitä hyllylle?
    Voiko olla totta, että mä meen kauppaan vaan löytääkseni niitä ihania t-paitoja, joita en vaan voi jättää hyllylle?
    -NO EI TODELLAKAAN VOI!
    -Tai ehkä.

    Ajatellessani asiaa, mulla on kaapissa valhtelematta 60 t-paitaa. Arviolta. Käytän niistä noin 40. Arviolta. Jokainen teeppari (ja toki muukin vaate) on ostettu harkiten. Pihinä en oikeasti osta sellaista, jolle en tiedä 100% varmuudella käyttöä. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta mä löydän usein sellasta, mille luulen 100% varmuudella löytyvän käyttöä.
    Mutta, ehkä mun pitäisi karsia niitä. Kyllä mä aika hyvin karsinkin jo tuossa kirpparille viedessä, mutta varmasti on vielä jotain vaatteita, joita en enää tarvitse/käytä.

    Muutto on kolmen viikon päästä ja tää viikko on ainoa, jolloin voi pakata.
    Mihin mä joudun noiden kaikkien vaatteiden kanssa. Ihan oikeesti. Kaapin tyhjentämiseen menee varmasti monta jätesäkkiä. Viikon lopulla nimittäin auton nokka suuntaa kohti Lappia ja matkalla ollaan viikko. En tiedä vielä blogin tulevaisuutta tuon viikon aikana.
    Oli suunnitteilla, että saisin sen kannettavan nyt tällä viikolla, mutta siitäkään en enää ole aivan varma. Jos ei muuta niin väkerrän mahd. paljon postauksia ajastuksella. Kyllä tänne tekstiä saadaan jollain keinolla! Mutta en lupaa, että yhtäpaljon kuin tällä hetkellä.

    Eli, nyt voin kyllä sanoa, että tämä tyttö on materialististen ihmisten kärkipäässä. Eikä mua kyllä edes "hävetä". Jos mä en niitä vaatteita sieltä kaupoista osta, ostaa joku muu. Mä vaan satun eka. Välillä kyllä ihan oikeasti pysähtyy miettimään, mitä helvettiä mä teen näillä kaikilla vaatteilla? Uin niissä? Ei ehkä löytyis tarpeeksi isoa allasta...

    Onko teillä koskaan tullut sitä tunnetta, että vaatekaappi pullottaa vaateista, mutta silti tarviitte just-sen-ihanan-paidan? Mulla tulee. Usein.

    maanantaina, heinäkuuta 14, 2008

    Kyselyn tulokset ja uusia perään

    Kysely loppui pari päivää sitten ja nyt esittelen vastaukset teille, vaikka niitä on voinut ihastella jo varmasti kyllästymiseen asti.

    Kysymys kuului: Seuraatko paljon muotiblogeja, näin ihmiset vastasivat:

    Kyllä, päivittäin
    21 (55%)

    Kyllä, usemmin kuin kerran päivässä
    12 (31%)

    Joskus
    4 (10%)

    Hyvin, hyvin harvoin
    1 (2%)

    En enää ikinä!
    0 (0%)


    Ääniä tuli yhteensä 38! Huippu paljon! Kiitos jokaiselle vastanneelle. Oikeastaan tulokset eivät hämmästyttäneet minua juurikaan. Ajattelin kyselyä laittaessa, että olisi aika ihme jos joku vastaisi "En enää ikinä!" Eipä kukaan vastannut. Mutta ajattelin myös, että varmasti tuo toinen vaihtoehto kipuisi ykköseksi. Toisin kävi. Se jäi toiseksi 12 äänellään.

    Nyt sivupalkista löytyy peräti kaksi uutta kyselyä, ne liittyvät vähän toisiinsa. Kyselen tätä siksi, että haluaisin blogin vastata myös luijoiden haluja ja kiinnostuksen kohteita.

    Päivänasu ja hiertävät gladikset

    Murr. Eilinen sääennuste lupasi täksi päiväksi +25 astetta ja aurinkoa taivaan täydeltä. Ja minkälainen sää onkaan? Ulkona tihruttaa vettä ja taivas on harmaampi kuin vaatekaappini. Eilen kaverin kanssa sovittiin, että nähdään uimalalla puoli yksi. No, uimassa me käytiinkin. Sisällä. Saunassa käytiin kolme kertaa. Huomenna paistaa aurinko, ihan varmasti!


    Näytän siis tänään tältä:


    Paita / Lindex (uusi)
    Alla valkoiset shortsit / Kirppis
    Leggingisit/ Lindex
    Koru / KapphAl

    Kengät /Lindex :
    kuivat jalat <3

    Maksoin näistä joskus kesän alussa jotain alle vitosen, mutta hiertää/raapi niin pirusti tuosta varpaanväli kohdasta, että alla pitäisi melkein olla sukat. :D Muuten nää on täydelliset.

    Bloggari pukeutuu

    No niin, nyt on viikko vierähtänyt tämän sarjan ensimmäisestä osasta, jossa komeili ja söpöili Honey Junkie ja nyt olisi vuorossa toinen osa.

    Itseasiassa en muista mitä kautta tähän blogiin ensikerran jouduin. Tai oikeastaan pääsin.

    Tämä blogi kuuluu jokapäiväisten blogien selauslistalle. Tämä on todiste sellaisesta blogista, jonka pitäjä pukeutuu aivan eritavalla kuin minä itse. Silti luen blogia innoissani ja kerään inspistä kuvista. Niin muotiviikko kuvista, kuin päivänasuistakin.

    Hän yhdistää tavallisia vaatteita toisiinsa luoden samalla hienoja asuyhdistelmiä. Hän käyttää vanha ja uutta sekaisin, hyvällä tavalla.

    Hän on ollut blogimaailmassa jo vuoden 2007 helmikuusta. Eli melkin puolitoista vuotta. Kunnioitettava saavutus. Ikäeroa meidän blogeiltamme löytyy jokunen kuukausi. Vuosian hieman enemmän. Tämä nainen on ehtinyt tehdä jo vaikka mitä. Bloginsa ohella hän pitää verkkokauppaa, bloglistan tilaajia on huimat 377 ja blogilistan mukaan kävijöitä on viikossa 2799.

    Arvaatte varmaan jo kenestä on kyse. No Mintusta tietty! Mintun blogissa seikkailee myös Peetu ja Karkkikin, Mintun tytöt. Peetu on minua vuoden vanhempi ja en voi kuin kuolata tältä puolen ruutua, kuinka tyttö pukeutuu, siis ikää melkein samanverran! Ei oo reiluu. Äitiinsä tullut.




    • jättipaita, Cheap Monday
    • hiihtarit, Twilfit
    • tennarit (Karkin), Vagabond

    Mikä tästäkin asusta tekee hienon ja kiinnostavan? Joku voisi sanoa, että asussa on vain mustaa ja valkoista. JUURI NIIN. Ei sitä kummia tarvita. Perusmusta asu + valkoiset kengät ja hauska valkoinen pensseli koru. Voisin kuvitella tähän vielä valkoisen laukun.

    • valkoinen teeppari, Filippa K.
    • vetoketjuhame, Weekday
    • sandaalit, Zara (laukussa mukana mustat Rizzon kiiltonahkaballerinat kirmailua varten... ;D)
    • rotsi, Acne
    • laukku, Marc by Marc Jacobs

    Tämä on ehkä ensimmäinen kerta, kun voin oikeasti todeta, että yksinkertainen on kaunista. En lisäisi tohon mitään.

    Voisin hyvin kuvitella nuo vaatteet itsellenikin, ehkä juuri siksi luenkin tätä blogia. Aina tulee semmoinen WAAAU- fiilis Mintun vaatteista. Ei voi kuin ihastella. Tuosta nahkatakista ei voi olla kuin iloinen, että joku tuollaisen ihanuuden omistaa.

    Kuvien käyttöön Minttu on siis antanut minulle luvan, eli kuvat ja muut vaatteiden tiedot ovat täältä.

    En osaa sanoa enempää. Kiitän ja kumarran.

    G U C C I - F A L L 2 o o 8

    Syysmuodin ABC luvassa, vuorossa kirjain G, eli tottakai Gucci.
    Intiaani. Tulee itselläni ensimmäisenä mieleen. Värejä, yksityiskohtia, paljon_kaikkea.


    Tulevana syksynä "muotitietoinen" (vihaan tätä sanaa) pukeutuu kerroksittain, vetää jalkaansa saappat, mieluiten hapsujen tai muiden yksityiskohtien kera. Lanteille vyö tai huivi ja päälle mustaa, punaista, tai tumman sinistä. Mieluiten jotain kuviota. Tai monia kuvioita sekoitettuina.

    • Hapsuja
    • Yksityiskohtia
    • Saappaita
    • Värejä
    • Turkkeja
    • Kuvioita
    • Mustaa
    • Sinistä
    • Punaista
    • Nappeja
    • Tummat silmät
    • Vaalea iho
    • Keskijakaus
    • Tunikoita
    • Neuleita
    • Pillifarkkuja/-housuja
    • Sukkiksia
    • Leopardi kuviota

    Tästä mä tykkään!

    Värejä, varsinkin punaista (lempisyksyn väri!) Asussa on paljon kaikkea. Ja pääasia: Lämpimästi pukeutuminen! Ei ole järkeä kulkea ulkona lyhyessä takissa, jonka alla on napapaita.

    sunnuntaina, heinäkuuta 13, 2008

    Uusi liivi

    Mitu pyysi tarkempaa kuvaa uudesta liivistäni.
    Tämä on siis Ruotsista, H&M:ältä ostettu. Maksoi 129 kruunua, eli noin kolmetoista euroa. Väriltään tämä on tummansininen, jossa on keltaisia, vaaleanpunaisia, sinisä ja vihreitä kukkasia.
    Molemmilla sivuilla on koristetaskut ja nappikiinnitys. En tiedä myydäänkö näitä Suomessa, itse en ole ainakaan törmännyt. Divided mallistoon kuuluu.

    Liivi / H&M

    Sinä olet kaunis mega salainen moka paprazzia Draama muistivihko

    Olen lehtien suurkuluttaja. Ostan, tilaan ja leikkaan lehtiä. Viimeisimmät lehtiostokset ovat, ihme kyllä, olleet kaksi Elleä, (ja minä en suostu Suomen Elleä ostamaan! Syystä tuntemattomasta.) englanninkielinen ja ruotsinkielinen. Enhän mä niistä puoliakaan ymmärrä. Kiva se on kuitenkin selata ja miettiä joitakin lauseita, yrittäen suomentaa niitä. Jos osaan suomentaa, olen ylpeä itsestäni ja hyökkään seuraavan lauseen kimppuun. Ja siihen loppuivat taidot.
    Lehdet ovat kuitenkin yksi intohimoni, ihan minkä kielisinä tahansa. Kiinakin kävis. Toki juttujensa takia, mutta suuremmassa osassa ovat mainokset ja muut kuvat, sekä otsikot. Leikkelen niitä talteen. Liimaan vihkoihin ja teen joskus jotain kollaaseja. Yksi esimerkki tästä on kalenterini. Halusin löytää kaupasta kalenteri, jollaista ei usein kävelisi vastaan. Tälläistä en löytänyt, joten tein sen sitten itse.
    Alunperin tuo on joku rauhaa mainostava kettutyttö- tyylinen kalenteri.
    Sisältö on sopiva. Paljon tilaa per päivä, vähän mainoksia sun muuta turhaa. Enhän mä kalenteria osta niiden mainosten, testejen ja muiden härpätysten takia, vaan sen kalenteri osan!

    Luetko, tilaatko ja leikkaatko paljon lehtiä? Jos, niin miksi, jos et, niin miksi et?

    Päivänasu ja ihana löytö

    Oletteko koskaan tunteet sitä riemua, kun muistaa äidin vaatekaapissa olevan täydellinen hame, jonka on kuitenkin nähnyt 1009504339886 kertaa?
    Mietin eilen illalla vaatteita kirkkoon. Halusin jotain kivaa, mieluiten hameen. Kaivelin siinä maminkin vaatekaapin kumoon, kunnes välähti, että äitihän omistaa KIVIPESTYN FARKKUHAMEEN! Miten en ole ennen voinut tajuta tätä aarretta, vaikka äitikin tätä aika usein (yleensä vain kotona) käyttää. No, nyt kaivoin sen kaapista, vedin valkoisen t-paidan päälle ja itkin melkein onnesta. Tämä on tädellistä.


    Kontrastit kaakkoon!

    Tässä se nyt on. Se näyttää pidemmältä mitä todellisuudessa on, koska on tuossa vähän valahtanut alas. Pidän sitä siis korkealla. Tähän vielä Vagabondin mustat kiilakorot, jotka ovat kärjistä auki (eli peep toet, kiitos Jenny) ja musta laukku. I´m ready to go go.

    Hame / Äidin vanha
    Leggarit / Euromarket (?)
    Valkoinen t-paita / Seppälä
    Helmet / Kirppari

    lauantaina, heinäkuuta 12, 2008

    Tavikset tahtovat tositeeveen

    Tämä päivä on mennyt kotona loikoillessa, dataillen. Blogeja olen kahlannut läpi oikein urakalla. Käynyt kaikki Suosikit- osiossa olevat blogist (niitä on varmasti 500!) ja yrittänyt jaksata myös kommailla.

    Välillä mua ihmetyttää, missä on mun lukijat! Kolmen kuukauden aikana on känyt reilut 4000 uniikkia, tilaajiakin on 16. Silti kommentteja ei kuulu eikä näy. En kuitenkaan ala valittamaan. Ei ole pakko kommailla. Mutta kuitenkin kiitos kaunis teille reilulle 4000 ja 16 tilaajalle. Ja tietysti jokaiselle kommentoijalle, jotka ootte piristänyt enemmän tai vähemmän mun päivää! KIITOS!
    Tässä super-hyper-ulta tylsä ja tuikitavallinen päivänasu med uusi keltainen kynsilakka, joka muuten on yllättävän kestävää. Ei ole ollenkaan lohkeillut/kulunut, vaikka eilen uimassakin olin. Pörfekt!


    Musta peruspaita / Lindex
    Liivi / H&M
    Farkut / Vila
    Kynsilakka / Rimmel
    Sormus / Pieces
    Hirveä sotku / Omasta takaa

    Minne kesä katosi?

    Eilen voin vannoa, että mittari hipoi jo hellelukemia. Ihan varmasti! Harmi kyllä, en saanut sitä todistettua, koska itseni grillaus meni sen edelle. ENKÄ OLE EDES RUSKETTUNUT! On se kyllä kumma, vaikka ulkona loikolua tuli harrastettua varmasti noin neljä - viisi tuntia. Missä on väri?

    Mutta entäs tänään? Aamu oli harmaan täyteinen ja nyt siellä aurinko vähän pilkottaa, mutta tuuli on yhtä hyytävä, kuin Siperiassa.
    Nyt on heinäkuu ja päälle saa vetää monta kerrosta vaatetta? Eihän tämmönen oikeesti vetele! Mulle riitti se, että kesäkuu oli kylmä. Ei heinäkuu SAA olla. Helteet tulee kuitenkin vasta elokuussa, silloin kun koulu alkaa ja sisällä ollaan kuusi/kahdeksan tuntia päivässä, jos välitunteja ei lasketa. Pidettäiskö se loma vasta elo-syyskuussa ja käytäis kesä-heinäkuu koulua?
    JOO!
    Ketä muuta ärsyttää tämä ihme "kesä"sää?



    Nyt luvassa harmaita ja tärähtäneitä Tukis kuvia hyvin epämääräisesti sommiteltuina alá Rosa :
    Vanhat rakennukset oli makeita, samoin sateiset roskikset.

    Kuka kuvassa piilee?


    Oli ihan pakko laittaa tämä kuva tänne.
    Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, kuka tietää/arvaa, kuka henkilö kuvassa on? Voin auttaa sen verran, että kyseessä on erään bändin jäsen kultaiselta seitkyt luvulta.

    Tennari love

    Itse olen mukavuudenhaluinen ja kaikista mieluiten sujautan jalkaani tennarit. Avokkaat ja kiilakorot ovat myös ihania, mutta jostakin syystä viihdyn korottomaissa lättänissä tennareissa. Kuvaisn nyt suuren (lue: pienen) tennari kokoelmani teidän ihailtavaksenne.


    1.Nämä tuovat kivan säväyksen esim. kokomustaan asuun. Mekasta, hintaa oli vähän alle 15e. Risto-Matti Ratian suunnitelemat. Vasemman jalan kantapään yläpuolelta (mikä sen oikea nimi on?) hiertää ikävästi. Apua antaa paksu kerros laastaria, jos niikseen tulee.
    2.Nämä on viimeisimmät hankintani. Siniset, kuluneet Espritin tennarit. Ostin kirpparilta puolentoista euron hintaan. Nämä nähtyäni laitoin heti jalkaan, en edes etsinyt kokoa. Ovat täydelliset!
    Varmasti yksi parhaista kirppari löydöistäni ikinä.
    3.Nämä on ne tennarit, joista olen ennenkin puhunut. Äidin vanhat tennarit. Onhan nää vähän kovia kokeneet. Molemmissa on pohjissa reiät, kantapäät on melkein auki ja likaakin on jo keertynyt kohtuullisesti.
    En vain anna äidin pestä näitä. Eihän nää sit ois sellaset retuset.
    4.Nää on kanssa jotkut äidin vanhat. En kyllä kauheesti ole käyttänyt. Hiertää niin ikävästi pikkuvarpaita. Muuten kyllä tosi kivat! Värikin on enemmän kermahtava, kuin valkoinen, joten näissä ei likakaan näy yhtä pahasti kuin edellisissä.
    5.Kulahtaneet ja ällöttävän vaaleanpunaiset Vanset ovat olleet joskus kovassa käytössä. Nämäkin on kirpparilta joskus pari vuotta sitten ostetut parilla eurolla. Nämä oli varmaan ensimmäiset ostokseni näistä kengistä. Nämä jos mitkä ovat mukavuudenhaluisen ihmisen popot.

    perjantaina, heinäkuuta 11, 2008

    Kesän rakkaus

    Vielä tänään pistän teille iltasadun. Oon kirjottanut tätä muutaman viikon verran. Enkä tiedä tykkäänkö tästä vai en. Loppu on tönkkö, mutta ehkä mä jokupäivä jatkan tätä.

    "Kuulin takanani askelia. Itsevarmoja ja kovalla tempolla lähestyviä askelia, jotka muodostuivat korkeista korkokengistä. Veikkaisin, että ne ovat väriltään mustat tai pinkit. Ne askeleet kuuluivat Adalle. Tytölle, tai oikeastaan naisen alulle, johon olin rakastunut. Korviani myöten.

    Istuin vanhalla puiston penkillä, johon aurinko porotti kuumasti. Ada istui viereeni, otti kädestäni kiinni ja kysyi mitä ajattelen. Ihme tyttö. Tietää kaiken mitä teen. Vastasin niin suoraan kun uskalsin: "Sua tietty."
    Ada oli ensirakkauteni ja varmasti myös viimeinen. Olimme 15 vuotiaita, eli pahassa teini-iässä olevia finninaamaisia rasvaletti murkkuja. Tai minä olin. Adahan piti ihostaan hyvää huolta, ihan niin kuin minustakin. Hiuksista puhumattakaan. Joskus hän saattoi myöhästyä tapaamiselta, koska oli pesemässä tai naamioimassa hiuksiaan. En syyttänyt häntä turhamaiseksi, vaikka tiesin hänen olevan. Ei hänkään syyttänyt minua nörtiksi, vaikka tiesi minun olevan.

    Kesä oli kutkuttavaa aikaa. Pian kaikki muuttuisi, kun muuttaisin syksyn tullen pois täältä. Muutaman sadan kilometrin päähän Adasta. Se tuntuisi kamalalta ja tuntuu jo nyt.
    Olemme tunteneet jo ensimmäiseltä luokalta asti, mutta vasta tänä keväänä olin uskaltanut kertoa tunteestani, joka ovat myllertäneet sisälläni viimeiset viisi vuotta. Olen ujo poika. Nimeltäni Ton.
    Ilman I:tä nimeni lopussa.

    Adan pää vaipui olkapäätäni vasten odottaen silitystäni. Tämä tyttö nosti jalkansa penkille ja alkoi hiplata farkkujani, kuten tavallista. Katsoi minua silmiin hymyili aurinkolasit silmillään. Se tuntui ikimuistoiselta-
    Kukaan tyttö ei voisi tehdä tätä samaa minulle enää koskaan, viedä jalkojani alta. Saada minua rakastumaan.

    Hyräilin Adan korvaan melodiaa hänen suosikki bändinsä, My feelsin kappaleesta You are all what I need. Ada alkoi laulaa kappaletta yhtä hiljaa, kun olin alkanut sitä hyräilemään. Se oli hidas kappale, jonka tahtiin olimme tanssineet keväällä koulun discossa ensimmäisen kerran. Silloin kerroin tälle naisen alulle, kuinka häntä rakastan ja hän kertoi rakastavansa myös minua.
    Se oli onnellisin hetkeni ikinä. Sain olla lähellä tyttöä, jota olin rakastanut pikku pennusta asti.
    Silloin tiesin jo, että rakkaus tulisi loppumaan syksyn alkaessa. Ada on koulun ihailluin tyttö, joka vaihtaa poikaa kuin stringejään. Olin ehkä poikkeus. Näin ainakin jaksoin, ja halusin toivoa.
    Adalla oli mansikoita mukanaan. Hän laittoi mansikan suuhuni ja minä laitoin suurimman mansikan, mitä löysin pussista hänen suuhunsa.
    Aurinko paistoi niin, että tiesin nenäni palavan, mutta en välittänyt siitä. Halusin, ettei päivä loppuisi koskaan. Adan vaaleat kiharat kutittivat söpösti kaulaani.
    Tälläisiä päviä halusin lisää. Ennen kuin ne loppuisivat.
    Elokuun puolivälissä lähden. Kertomatta Adalle mitään. En halua nähdä hänen itkevän. Jos hän siis edes itkee perääni. Veikkaan hänen surevan lähtöäni muutaman viikon, mutta korkeitaan kuukauden päästä hän on unohtanut minut ja tutustunut uuteen poikaan. Tai ottanut exänsä, Luukaksen takaisin.
    Luukas on kuin takiainen. Hän ei halua päästää Adasta irti, eikä varsinkaan antaa Adaa minulle. Koulun kiusatulle rillipäälle. En haluaisi hävitä tätä kilpailua, jonka olen jo voittanut. En haluaisi antaa Adaa Luukakselle. Voisin tietysti jäädä Helsinkiin, unissani. Tahdon elää nyt täysillä viime viikot. Tahdon, että Ada muistaisi minut vielä pitkään. Ehkä me vielä kohtaamme, jos niin on tarkoitettu. Toivon, että niin on tarkoitettu.

    Hetken kuluttua Ada nousi istumaan ja sanoi innostuneella äänellä:
    "Mul on sulle yllätys."
    "Sä tiiät, vihaan yllätyksiä." vastasin ja näytin kieltä leikilläni. Vihaan yllätksiä, koska minulla ei itse ole varaa yllätyksiin. Olen aina ihan PA ja siksi tunnen oloni ahdistuneeksi, jos joku on pistänyt minuun rahaa. Varsinkin Ada, koska hän on rikkaasta perheestä, jolla on varaa vaikka uuteen autoon joka viikko. Tai uuteen laukkuun joka viikko. Ada kaivoi laukkuaan ja nosti sieltä jotain pientä. Huh, ei onneksi mitään kirjaa. Vihaan lukemista.
    "Tadaaa, ne on leffa liput. Rakkaus komediaan.” Ada sanoi ja heilutti kahta violetin väristä paperinpalaa, kuin ne olisivat roskia.
    ”Ada, meil oli sopimus. Ei yllätyksiä, eikä lahjoja.” sanoin ja otin toisen lipun Adan kädestä. ”Paitsi tän kerran.” jatkoin ja virnistin. Minähän menen rakkaus komediaan, jos Ada sinne haluaa. Itkeä tihrutan leffan päähenkilön perään, jos Ada niin haluaa.
    ”Tiesin, et tykkäät tästä.” sanoi maailman herttaisin tyttö. Mun tyttö."

    Sarjoja

    TV:stä tulee katsottua muutamia sarjoja innolla.
    Nyt listaan tähän ohjelmat, joita säännölisen epäsäännöllisen rutiinilla seuraan:

    1.Salkkarit (MTV3 ma-pe 15:35-17)
    Juonenkäänteet ovat välillä hauskoja ja ennaltaarvattaviakin. Sarjahan on nyt kesätauolla, mutta vanhojen jaksojen katselu on ihan vaatteidenkin takia hupaisaa. Miten pukeuduttiinkaan noin viisi vuotta sitten, kun kuolailtiin Kenin perään. No, onneksi kohta alkaa uudet. :D Tätä sarjaa oon eniten kattonu. Niin kauan kun on tullut. Eli melkein 10 vuotta. Lempihahmoja on vaikea nimetä, mutta Kari on aina ollut sellainen perusjuntti ja hauska pakkaus.
    2. Ruma Betty (Nelonen, ma 20-21)
    Päähenkilö valinta on minusta onnistunut, samoin sarjan idea. Siis laittaa täysin erityylinen henkilö hammasrautoineen huippumuodikkaan ja luetun lehden, Moden, (ex)pääjohtajan assariksi. Bettyn taistelut (lähes aina Wilhelmiinaa vastaan) on hupaisaa katseltavaa. Sarjaan jää koukkuun helposti!

    3. Gossip Girl (MTV3 ti 20-21)

    Sarjan nimi on loistava. (Juoruileva tyttö/Juorukello/Juoruakka, miten sen nyt tahtoo kääntää) Ihme, ettei sitä olla menty suomentamaan. Nuorten elämää Isossa ompussa on kiva seurata ongelmien, ratkaisuden, rakkauden, juorujen sun muun keskellä. Suosikkin on absolutley fabulous Serena. Sarjassa näkee himottavia vaatteita, asukokonaisuuksia ja asusteita, samoin miesnäyttelijöitä. Söpöin pari on toki Serena ja Dan. Natessäkään ei ole ulkoisesti valittamista. Nautin välillä siitä, kuinka Blaire saa takkiinsa ja kuinka Jenny häpeää tekosiaan.
    Katonkohan mä vähän liikaa hömppä sarjoja?
    Vielä muutama sarja saa kunniamerkinnät:

    Ilmanjohtolankaa
    Serranon Perhe
    Shark (edesmennyt tosin, uusia tuotantokausia odotellessa)
    Toditettavasti syyllinen
    Tuhkimotarin (en kyllä jokapäivä)

    Kun mielikuvitus lakkaa juoksemasta otsikoista tulee näinkin tylsiä

    Eilen ei oikeasti löytynyt aikaa postata niitä Tukis kuvia, eikä löydy nytkään. Enkä aijo pyydellä sitä anteeksi.
    Läheden alle tunnin päästä kohti uimalaa grillailemaan itseäni ja pulikoimaan kylmässä vedessä. Sitä ennen pitäisi vielä vähän laittautua ja tehdä muuta yhtä turhamaista. Eilinen hurahti kaupungilla shopaten ja hengaillen. Mukaan tarttui Jim&Jillistä miesten t-paita, josta maksoin noin 1.90, Cittarista Rimmelin keltainen lakka, hintanaan 3 euroa. Lindexiltä löytyi kaikkea ihanaa, mutta hinnat olivat juuri niitä "viittinkö-ostaa-on-tää-kuitenkin-tän-verran"... Batman paita poikienpuolelta jäi harmittamaan. Sillä olis ollut hintaa noin 6 euroa. Ehkä poikkean siellä uudestaan jossain vaiheessa. Lindexiltä kuitenkin ostin perusmusta pitkähihaisen, poikienosastolta, koska tytöille ei tälläisiä mistään löydy. Syy tuntematon. Sen normaalihinta oli 7.95, josta sain 50% alennuksen. Eli ihan hyvin.
    Seppälästä oisin ostanut yhdet farkut. Luulin niiden olevan -70% alessa, mutta kassalla neito ilmoitti hinnaksi noin 20e, kun olin luullut saavani ne alle kympillä. No, odotan että niiden hinta vielä laskis. :D
    Päivänasu oli samatylsävanha, kuin alempi. Eli keltainen kukkamekko med mustat leggarit. Päälle EHKÄ sujautan vielä sen ihanan uuden liivin. EHKÄ.

    Muttta nyt pitää jo kiirehtiä, näkyillään!

    keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2008

    Päivänasu ja ostoksia

    No niiiiiin. Päätin tehdä niille Tukis kuville oman postauksen, huomenna. Nyt pva ja ostokset.Kuva kertookin sitten enemmän. Siinä siis tämänpäivän asu, kuvatekstistä puuttuu farkut, ne on ne korkeavyötäröiset Lindexiltä.

    Kaikki ovat myös ostoksia. Koru on semmoinen pallo, jossa on ihan Chanelin merkin näköisiä kuvia. En saanut siitä tarkkaa kuvaa, mutta käyttäkään mielikuvitusta. Tämä oli semmoinen pakko-ostaa-ja-käyttää-viimeiset-kruunut ostos. Maksoi 69 kruunua, noin seitsämän euroa.

    Äiti oli luvannut aikasemmin, että ostaa mulle jonkun tuoksun laivalta. No, äiti ehdotti tätä ja olin ihan myyty. Tuoksuu niin ihanalta, en oikein tiedä miltä. Escada Moon Sparkle. Maissa maksaa noin 50e, laivalla noin 40e.

    Tää vyö on ihan Suomesta, ihan H&M:mältä. Normaali hinta oli 12.90, josta punaisen alelapun jälkeen jäi maksettavaa noin nelisen euroa. Vyö on liukuvärjätty, vaikea arvata.


    Kuvaamatta jäi: GT:n pinkki liukuvärjätty tunika, ruusu huivi ja Kanebon ripsari. Seuraavaan kertaan. Laiskottaa. Ehkäpä huomenna Tukis kuvien yhteydessä. ;) Hyvää kannattaa aina odottaa!

    Harmittamaan jäi: Ruotsin H&M:män sähkönsiniset "kiiltävä"pintaiset housut, jotka olivat liian pienet. Olis maksanu 49.50 kruunua, eli vaivaisen femman! MURRRRR teille, jotka ootte vienyt kaikki 36 koot sieltä!

    Loppuun vielä maanantain asu:


    Tunnustuksia

    Ihanainen Idhren antoi minulle tämmöisen:
    Säännöt:

    1. Voittaja saa laittaa logon blogiinsa
    2. Linkitä siihen blogiin josta sen sait
    3. Nimeä vähintään 7 muuta blogia sen saajiksi
    4. Laita noiden blogien linkit sivuillesi
    5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi
    Aika monessa blogissa tämä jo taitaa ollakkin, nimeän nyt muutamia. En ihan seitsämää.
    JooJoo, kuvia tulossa. En vaan jaksa siirtää niitä koneelle. Laiska, Ai Nou.

    Back in action

    Tulin vähän aikaa sitten laivalta ja olo on kuin... (tähän kuuluisi kuvakieltä). Ilmat eivät olleet parhaat mahdolliset, paitsi, kun päästiin takaisin Suomeen. Voi kiitos Pekka Pouta.
    Ei edes kauhesti shoppailtu. Hesasta tarttui menomatkalla jo GT:stä kukkatunika (ja kuinka olenkaan mielessäni vannonut, etten osta yhtäkään kukkakuvioista vaatetta- liian tyttömäistä!) Kuvaa luvassa vielä tänään. H&M:mästä ostin mukaani huivin noin kolmella eurolla. Se on harmaa-valko-musta RUUSU huivi (ja kuinka olenkaan mielessäni vannonut, etten osta yhtäkään kukkakuvioista vaateetta- liian tyttömäistä!).
    Forumin Vagabondin liikkeeseen jäivät hopeanväriset satiinitennarit, hinta ei olisi ollut kuin reilut kakskymppiä, minä idiootti en niitä ostanut.


    Laivamatka(t) sujui ihan hyvin, mitä nyt mennessä oli pääkipeä. Johtui Tax Free myymälän hajuvesiosastosta, miten jotkut voivat työskennellä siellä. Siellä, missä haisee varmaan 100 eri hajuvettä. Tax Freestä ostettiin tuoksuja, karkkia, sun muuta halpaa. Tai oikeastaan "halpaa".

    Ja helmenä pohjalla: Ruotsiin tullessa vettä satoi ärsyttävästi. Tihkuen aina välillä. Tihkuen niin, ettei tiennyt pitääkö kameraa kädessä vai ei. Haluaako suojella kameran linssiä vai kuvata kaikki mitä irti saa. Kerran kymmenessä vuodessahan siellä käydään! (ja tää pitää nyt siis ihan paikkansa!) Päädyin viimeiseen ja muistikortti huutaa Hoosiannaa. Ja kun kerran Ruottiin asti päästiin niin pitihän sitä shoppailla ihan paikallisissa kaupoissa. H&M:mässä tietty! Yksi kukkaliivi (ja kuinka olenkaan mielessäni vannonut, etten osta yhtäkään kukkakuvioista vaatetta- liian tyttömäistä) Maksoi 129 kruunua, eli noin 13 euroa. Niitä kuvia tulossa sitten, kun olen nukkunut. Totta, menen kohta nukkumaan, tai ainakin yritän nukkua. Oon tainut viimesen kolmen vuorokauden aikana nukkua noin... 10h? Mulle LIIAN vähän. Mulle, joka nukkuu normaalisti yhdessä yössä sen 10h.

    Mutta nyt kaiken tämän lepertelyn jälkeen tartun haasteeseen, jonka Idhren minulle heitti. Eli, kerro se kuvin!
    -No, minäpä kerron.
    Ohjeet:
    1) Vastaa kysymyksiin etsien vastaukset Googlen kuvahaun avulla
    2) Valitse kuva kuvahaun ensimmäisiltä sivuilta
    1) Ikäsi seuraavana syntymäpäivänäsi?
    2) Minne haluaisit matkustaa?
    Tunnistatteko paikan? Sinne, heti!

    3)Lempipaikkasi?

    Ihan absolutley!

    4) Lempitavarasi?

    Datari, mikä datari.

    5) Lempiruokasi?

    Fetasalaatti, nam.

    6) Lempieläimesi?

    Ihan meidän kanin näkönen, ei kyllä ole se.

    7) Lempivärisi?

    En mä nyt yhtä tiedä... Kaikki siis.

    8) Tämänhetkinen tunnetilasi?

    Ei lisättävää.

    9)Kulkuneuvosi?


    Tämä oli vaikea päättää jalkojen, bussin ja pyörän väliltä.

    10) Mitä teit viime lauantaina?

    11) Mitä teit viime sunnuntaina?Kultturisoin itseäni kesäteatterissa.
    12) Keneltä näytät?
    -
    En tietääkseni keneltäkään muulta kuin itseltäni. (Anna; Talent tähdestä ei löytynyt kuvaa:D)