sunnuntaina, elokuuta 31, 2008

Ei mitään otsikon arvoista

Tässä ihan pikapika postaus siitä, miten ihminen alkaa stressata sitä, että tietää kohta alkavan stressi. Okei, siitä saisin tehtyä kolmen tunnin esitelmän, mutta sellaiseen ei ole aikaa, voimaa tai edes resursseja.

Tämän pienen blogi"tauon" aikana, jolloin olen teitäkin pari kertaa moikannut, olen ostellut kaikkea kivaa! Yhden IHANAN paidan. Sellasen mustan, lyhythihaisen, jossa on vetskari puoleen väliin. Lindexiltä. Ja kukaan ei sano mitään siitä, kuinka täynnä mun kaappi on jo Lindexiä. Mutta kun se on niiiiin mun kauppa. Löydän sieltä aina kaikkea ihanaa kotiin kannettavaa. Harmi vaan, kun lompakko on usein eri mieltä. Toi kyseinen musta teeppari oli viis senttiä alle kolmetoista euroa. (SIIS KOLMETOISTA EUROA!) En voinut vastustaa sitä. Oikeastaan, äiti sen maksoi. Anttilassa on yhdet niin ihanat kengät. Tai semmoset saappaat. Pitkät, vähän alle polven, mokkaa, sellasia remmin näkösiä, mutta ei remmejä, sopiva korko, täydelliset. Ja paljon maksaa? Neljä kymppiä. Oisin saanut ne, mutta ei ollu mun kokoja jäljellä ja mun kokeilema 39 oli äitin mielestä iso ja jalassa pyörivä. Pyhpah. Ne oli oikeesti mulla just sopivan kokoset, mutta jos äiti sanoo jotain muuta, sen päätä EI käännetä. Täytyy vaan toivoa, että sinne tulee lisää niitä ihanuuksia... <3

Kuvallinen postaus tulee ehkä tänään vielä myöhemmin, nyt mulla on vähän kiirus!

3 mielipide(ttä):

tipitii kirjoitti...

Stressi, vähän turhankin tuttu sana mulle myös tätä nykyä...

MouMou kirjoitti...

Äiti on, ikävä kyllä, aika usein oikeassa.:)

Rosa kirjoitti...

tipitii : Samoin!

moumou : Äiti lulee, ikävä kyllä, olevansa aina oikeassa. :D