tiistaina, joulukuuta 23, 2008

Aatonaatto

Mulla oli kiva päivä tänään. Näin yhtä kaveria, jonka kanssa hengattiin keskustassa muutaman -ai-niin-on-vielä-se-lahja-ostamatta- ostosten merkeissä. Kaikki tarvittavat saatiin pakettiin ajoissa. Oli kivaa. Kotona koristeltiin kuusi ja nyt alkaa olla koti joulukunnossa. Kyllä nyt kelpaa joulun tulla.

Maailman tylsin... Farkut / Vila, Paita / Veromoda

Tässä muutamia aikaisia joululahjoja, joita olen availlut ihan luvan kanssa! :

Tämä on äitipuoleltani. Huvitti hiukan, kun tuossa marraskuun puolella sanoin, että hajuvesi on niin typerä lahja, koska se, mistä toinen tykkää ei välttämättä natsaa minun mieltymyksiini. Äitipuoli oli ostanut tämän jo ennen sitä. Mutta tästä tykkään! Tuoksu on siis Lanvinin Èclat d´arpége. Ja aivan pirun vaikea saada tuolta boxista pois...

Tämän oikeastaan itse valitisin tänään. Käytiin isin kanssa Gigantissa ja olin jo päättänyt haluavani tämän. Maksoi noin 90 euroa, mutta koska tämä oli mallikappale ja ainoa mitä enää oli, tingin sen 85 euroon. ;) Ja tämä on siis Sony Ericsson T303. Takakansi on kivan "hiotun" näköinen. Aika rouhee. (Honey Junkien tartuttama sana.;) )

Ikuinen elämän opiskelija

Vaikka peruskoulun päätötodistus ensivuonna olisikin keskiarvoltaan pilviä hipova, tai ylppärikirjoitukseni menisikin kadehdittavan hyvin, eivät ne numerot papereilla kerro elämästäni mitään. Vaikka todistuksessa komeilisi hieno rivi kymppejä ne johtavat minua vain paremmille vesille kouluelämässä. Joka tietysti johtaa parempiin töihin. Olisi tietysti -ihan jees- olla vaikka lääkäri, lakimies tai tuomari, eli yhteiskuntamme hyvätuloinen, mutta vielä hienompaa olisi, jos valmistuisi kuudella ällällä elämään.
Itse koen olevani vielä opiskelija. Valmistumaton sellainen. Opin jokapäivä jotain, enemmän tai vähemmän tärkeää. Opiskelen elämää tällä planeetalla 24/7. Ja se on hienoa. Kävelen kadulla tiedostaen mahdollisimman paljon kaikkea mitä ympärillä tapahtuu.
Näin pieni ihminen ei pysty haukkaamaan kakusta kovin suurta palaa, mutta on kiva saada edes pieni maistiainen ison kakun reunasta. Kuka edes haluaisi valmistua tähän elämään?
Diggaan siitä, että voin tutkia, huomata, todeta ja harrastaa elämää. Se on minusta elämäntarkoitus. Elämäntarkoituksesta vois vääntää vaikka kymmenen sivun esseen, mutta miksi, jos sen saa tiivistettyä yhteen lauseeseen? Turhaa ajanhukkaa, sanon minä.
Aikaisemmin minulla oli paljon tulevaisuuden suunnitelmia: matkustelen, opiskelen Helsingissä, valmistun opettajaksi, teen töitä, töitä ja töitä. Ja aion toteuttaakin noita (älä säikähdä mami!), mutta ennen sitä, että vannoudun kangistumaan (työ)kaavoihin aion kyllä ihan vain olla... Opiskella ja hengata, olla ottamatta stressiä. Se on mun -biggest dream- .

maanantaina, joulukuuta 22, 2008

Tykkään valoista






Tykkään leikkiä jouluvalojen kanssa. Välillä ne poltaa ja häikäsee, mutta kuvat on kivojakivoja. :)
Ps. Suunnitteilla pari isompaa ja kantaaotavampaakin postausta juhlapyhinä. ;) Pysykööt ne kuulolla, joita kiinnostaa.
PPS. Pidän blogeja mahtavina välineinä tuoda mielipiteitä julki, harmi vain, että blogit jää kakkoseksi -elämän- rinnalla. Rakastan kirjoittamista ja tuntuu typerältä olla kirjoittamatta, kun se on yksi intohimo jai nspiraatiotakin löytyy... Isot mielipiteet on vain niin vaikeita kirjoittaa ylös.
Miksi edes selittelen? -Olen kiireinen.

maanantaina, joulukuuta 08, 2008

Kuka sanoi joulukuu?

Jokaikinen vuosi on sama juttu. Kun joulukuu alkaa kolkutella ovella ihmiset alkavat panikoida, heilua, stressata ja rupeavat laatimaan suuria joulusuunnitelmia siivoamisesta ruokein laiton kautta aina joululahja hankintoihin. "Joulu on vaan kerran vuodessa!" on minusta hääpöinen peruste, koska tuo peruste sopii jokaiseen päivään. Miksei kaikki vuoden päivä suunnitella ja stressata kuukautta ennen, kuin h-hetki on?


Aina joulun tullessa ajankohtaisemmaksi kaupat alkavat mainostamaan suuremmin, alkaa soida joululauluja ja ihmiset alkava hiljalleen jopa hymyilemään.

Olen huomannut, että joulusta on nykypäivänä tullut lähinnä materiajuhla. Ostetaan paljon lahjoja ja paljon ruokaa. Ostetaan kuusi, jonka alle kaikki lahjat laitetaan, ostetaan paperit, naurt, teipit ja tarrat, joihin lahjat paketoidaan. Aaton jälkeen paperit, naurut, teipit ja tarrat ovat roskissa... Ostetaan sitä ja tätä, jotta joulusta saadaan mieluinen perhejuhla. Lapset laativa jo pienestä pitäen pitkät listat, joihin kuuluu musiikkia, pelejä, nukkeja, leikkiautoja sun muuta. Lapset oppivat jo ihan pieninä siihen, että joulu on materiaa. -huokaus- Olen itsekkin kasvanut tälläisessä ympäristössä. Aina on ollut rahaa ostaa ruokaa ja lahjoja, aina olen väsännyt ne listat paria viime vuotta huomioimatta.

Tänä vuonna olen päättänyt, etten itse stressaa mistään jouluun liittyvästä. En halii itselleni materiaa, enkä halua, että minulle ostetaankaan lahjoja. Kolme Ramonesin levyä olen toivonut. That´s it.
Ostan muutamat joululahjat muutamille läheisille ihmisille panikoimatta niistä. Unelmani olisi paketoida ne sanomalehtipaperiin, mutta lähes jokaiset lehdet ovat täynnä vain mainoksia... Ja äidin mielestä ne olisivat vain rumia ja epäesteettisiä. Leivon ehkä torttuja tai pipareita, mutta en sen takia, että niin on pakko, vaan sen takia, että ne on hyviä. En vain ymmärrä, miksi niitä "saa" leipoa vain joulun alla... Kesällä söin kerran pipareita rannalla ja sain osakseni erikoisia katseita... Vihaan joulua!

Kirjoittamaton sääntö kuuluu, että joulusta täytyy stressata. Niin vain on.