tiistaina, joulukuuta 23, 2008

Ikuinen elämän opiskelija

Vaikka peruskoulun päätötodistus ensivuonna olisikin keskiarvoltaan pilviä hipova, tai ylppärikirjoitukseni menisikin kadehdittavan hyvin, eivät ne numerot papereilla kerro elämästäni mitään. Vaikka todistuksessa komeilisi hieno rivi kymppejä ne johtavat minua vain paremmille vesille kouluelämässä. Joka tietysti johtaa parempiin töihin. Olisi tietysti -ihan jees- olla vaikka lääkäri, lakimies tai tuomari, eli yhteiskuntamme hyvätuloinen, mutta vielä hienompaa olisi, jos valmistuisi kuudella ällällä elämään.
Itse koen olevani vielä opiskelija. Valmistumaton sellainen. Opin jokapäivä jotain, enemmän tai vähemmän tärkeää. Opiskelen elämää tällä planeetalla 24/7. Ja se on hienoa. Kävelen kadulla tiedostaen mahdollisimman paljon kaikkea mitä ympärillä tapahtuu.
Näin pieni ihminen ei pysty haukkaamaan kakusta kovin suurta palaa, mutta on kiva saada edes pieni maistiainen ison kakun reunasta. Kuka edes haluaisi valmistua tähän elämään?
Diggaan siitä, että voin tutkia, huomata, todeta ja harrastaa elämää. Se on minusta elämäntarkoitus. Elämäntarkoituksesta vois vääntää vaikka kymmenen sivun esseen, mutta miksi, jos sen saa tiivistettyä yhteen lauseeseen? Turhaa ajanhukkaa, sanon minä.
Aikaisemmin minulla oli paljon tulevaisuuden suunnitelmia: matkustelen, opiskelen Helsingissä, valmistun opettajaksi, teen töitä, töitä ja töitä. Ja aion toteuttaakin noita (älä säikähdä mami!), mutta ennen sitä, että vannoudun kangistumaan (työ)kaavoihin aion kyllä ihan vain olla... Opiskella ja hengata, olla ottamatta stressiä. Se on mun -biggest dream- .

1 mielipide(ttä):

S kirjoitti...

Oot aika viisas :)